Oi Konstantinopoli (2)

Otsikko: Oi Konstantinapoli (2)
Viestejä yhteensä: 62
Keskustelu aloitettu: 27.09.2007 12:13
Viimeisin viesti: 06.10.2007 14:15

Kirjoittanut: MikkoL, 27.09.2007 12:13

Palsta hajosi.

jatkan tässä kaupungin tarinaa ja toivotan kaikenlaiset kommentit tervetulleiksi.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.09.2007 12:13

Keisari Konstantinus Suuri seisoon vanhan Rooman ja uuden Rooman rajalla.

Kaupungin nimi kertoo tästä, Nova Roma Constantinopolitana

Tästä keisarista etenkin Jehovan todistajat puhuvat paljon pahaa jouluna, koska Konstantinus asetti joulun ajankohdaksi 25.12. vuoden pimeimpänä aikana Roomassa pidetyn Voittamattoman Auringon juhlana, Sol Invictus, joka oli keisarin pakanallisen ajan suosikki-jumaluus (hänet kastettiin vasta kuolinvuoteella).

Konstantinuksen aikana kristilliseen kirkkoon tuli mukaan paljon vanhaa ja uutta. Julmasti vainotusta marttyyrikirkosta tuli keisarin määräyksellä koko imperiumin uskonto.

Lempeä, kuin uhrikartisana surmattu Jeesus valloitti raudanlujan sotaisan ja miehekkään macho-Rooman imperiumin kolmessa sadassa vuodessa.

Uskomaton juttu, jossa keisarin äidillä Helenalla on tärkeä osuus.

Kirjoittanut: MikkoL, 27.09.2007 12:14

eivät vain Jehovan todistajat vaan myös monet hartaat kristilliset ryhmät etenkin vapaissa suunnissa pitävät keisari Konstantinusta kirkon laitostumisen ja alennustilan alkuna.

En jaksa käsittää heidän hurskasta typeryyttään millään muulla tavalla, kuin että he eivät yksinkertaisesti tiedä, mistä puhuvat.

amerikkalaisia siis.

suomalaisten kristittyjen pitäisi tuntea Rooman historia paremmin.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.09.2007 20:05

Κωνσταντινούπολις on siis rakennettu nopeasti 324 alkaen, kun Konstantinus Suuri kertoi päätöksestään uuden Rooman rakentamisesta Byzantium kaupungin perustalle.

Vuonna 330 kun se virallisesti julistettiin pääkaupungiksi, siellä oli monia rakennuksia, joihin oli käytetty pakanallisista temppelistä tuotuja pylväitä ja kiviä. Paljon oli kesken ja monia tärkeitäkin rakennuksia vielä puuttui.

Kaupunki oli jaettu 14 alueeseen ja siellä oli
Keskustori Augusteum
Torin itälaidassa basilikan muotoinen senaatin talo Curia
Torin etelälaidassa keisarin palatsi, Chalke ja Dafne
Torin länsilaidassa Milion holvi, jossa etäisyydet valtakunnan eri kaupunkeihin.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.09.2007 20:11

Augusteum torilta lähti leveä pylväin reunustettu keskuskatu ensimmäiseltä kukkulalta toiselle, Mese, jonka varrella oli oikeustalo Praetorium.

Katu saapui Konstantinuksen torille, Forum Constantine, jossa oli toinen senaatin talo.

Mese-katu jatkui Forum Taurus ja Forum Bous ja saapui kuudennelle kukkulalle Kultaiseen porttiin. Porta aurea, Marmaran meren rannalla.

Koko pituudeltaan keskuskatu oli noin seitsemän kilometria. Keskellä oli torilla keisarin patsas jalustalla kasvot suunnattuna aurinkoa kohti.

Konstantinaolin suuria kuuluisia rakennuksia olivat hevosrata Hippodrome, jossa oli tilaa 80.000 katsojalle sekä ylelliset Zeuxippuksen kylpylät.

Kaupunkia ympäröi vahvat muurit. Uudessa pääkaupungissa oli 330- luvulla arviolta noin 30.000 asukasta.

MikkoL:
Erinomainen kartta bysantin ajan Konstantinapolista, jossa näkyy Konstantinuksen muuri ja Mese-katu toreineen, mainittujen rakennusten sijainnit.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c5/Byzantine_Constantinople.png

Kirjoittanut: MikkoL, 28.09.2007 20:19

no mitä se nyt merkitsee, yksi vanha kaupunki muiden joukossa?

juhlavissa jumalanpalveluksissa lausumme kirkossa nikealais-konstantinapolilaisen uskontunnustuksen.

Vanha Galata sijaitsi Konstantinapolin alueella.

Kelttiläistä alkuperää olevat galatalaiset asuivat hellenistisenä aikana täällä ennen siirtymistään Anatolian keskiosiin. Paavalin kirje galatalaisille on säilynyt UTssa eräänä sen arvokkaimmista apostolisista teksteistä.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.09.2007 22:34

Keisarin katse on patsaassa kohti voittamatonta aurinkoa, joka oli hänen lempijumalansa, kuten aiemmin on mainittu.

Konstantinus kastettiin vasta kuolinvuoteella, ilmeisesti ajatuksella, että siihen asti tehdyt synnit tulee sitten upotettua kasteessa Adamin kanssa kuolemaan.

Roomalainen pakanallinen jumaluus Apollo aurinkona on Konstantinuksen follis rahan toisella puolella kuvassa:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/1/1f/Follis-Constantine-lyons_RIC_VI_309.jpg

Tämä on meille sikäli tärkeä tieto, että Jeesus Kristus sai syntymäpäiväkseen tämän jumaluuden juhlan ajankohdan synkimmän talven keskellä, 25.12.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.09.2007 22:44

Konstantinus I Suuri kuoli rakkaan äitinsä kunniaksi nimetyssä Heliopoliksen kaupungissa 337 pian kasteensa jälkeen. Hänen ruumiinsa kuljetettiin Konstantinapoliin ja haudattiin Pyhien Apostolien kirkkoon.

Konstantinus Suuri on ratkaiseva henkilö kristillisen kirkon historiassa. Hänen aikanaan usko Jeesukseen muuttui vainotusta lahkosta ainoaksi valtion virallisesti tunnustamaksi uskonnoksi.

Ortodoksisessa kirkossa hän on niin arvostettu, että saa joskus kunnianimen Yhdestoista apostoli.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.09.2007 22:56

Keisari Valens (328-378) rakennutti Hebdomon "kaupunkilähiöön", rauhalliseen puutarhakaupunginosaan seitsemän kilometriä keskustasta, Magnaura palatsin. Tämä palatsi näytteli tärkeää osaa Bysantin keisarien kruunajaisissa.

Nykyään alueen nimi on Bakırköy, tiiviisti asuttu suosittu kauppakeskusten paikka Marmaran meren rannalla.

Keisari Theodosius I (347-395) rakensi Konstantinapoliin Pyhän Johannes Kastajan kirkon. Siellä säilytettiin Johannes Kastajan pääkalloa. Nykyään tämä hyvin vanha pyhäinjäännös on Top Kapi palatsissa.

Hänen patsaansa pystytettiin Forum Taurukselle ja Theodosius I rakensi myös imperiumin pääministerin, Praefectus praetorion, palatsin.

Keisari Arcadius (378-408) rakensi Mese-kadulle nimelleen omistetun torin.

Hänen valtaan astumisensa vuonna alkoivat historian tuulet todella puhaltaa Rooman valtakunnassa.

Kirjoittanut: MikkoL, 29.09.2007 09:49

Pohjolan tuulet puhalsivat Länsi-Rooman kumoon.

Itse asiassa en tiennyt, että ruotsalaiset pistivät sen nurin ennenkuin tutkistelin asioita tätä Konstantinapoli palstaa varten.

Tosi jännä juttu, ajattelin vaihteeksi kertoa sen kahden wanhan tukkijätkän pseudo-murteisena keskusteluna (en osaa mitään suomenkielen murretta kunnolla, en myöskään kirjakieltä...)

Kirjoittanut: MikkoL, 29.09.2007 09:54

Baselin konsiilissa 1434 meinasi syntyä paha riita arvojärjestyksestä, kuka kardinaaleista ja piispoista saisi istua lähinnä paavia.

Växjön piispa Nicolaus Ragvaldi sanoi, että Västergötlandilaiset ovat visigootteja ja Östergötlandin asukkaat ostrogootteja. Näin heidän paikkansa on paavin lähellä.

Espanjan delegaatio protestoi. Nuo olivat laiskoja gootteja, jotka jäivät Ruotsiin. Sankarilliset gootit lähtivät taisteluun ja asuttivat Espanjan.

Lähituolit kuuluvat heille.

Mistä tämä ruotsalaisten ja espanjalaisten kardinaalien tuolisota oikein kertoo?

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:01

taitavat jätkät olla pohjois-Hämeestä, kun kovin hitaasti tarina edistyy... täytyy välillä tehdä vähän työtäkin vaikka tämä olisi paljon kiinnostavampaa askartelua.

no siinä pöllien päällä järven rannalla istutaan, nuotion lämmittämä kahvi on jo aika väkeväksi seissyttä

"miten niin ruottalaiset kaatoivat länsi-Rooman. eikös se ollut se attila, hunnit, visigootit ja ostragootit ja vandaalit ja mitä kaikkia niitä oli. sanoivat kansainvaellusten ajaksi?"

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:05

"no kato, länsi-Rooma pysyi pystyssä kun niillä oli niin h...moinen jalkaväki, legioonia pitkin koko silloista maailmaa, kymmenisä tuhansia äijiä miekkojen, kilpien, jousien ja keihäiden kanssa ja katapultit vielä"

"no niin oli ja oli katapulpetitkin, eikös niillä tuonkokoiset kivet lentäneet yli sata metriä" isoa rantakiveä näyttäen.

"no ei ne kai kraniittia olleet, vähän kevyempää lajia, mutta kyllä maitotonkat kevyemmilläkin sotaleirin emänniltä särkyivät."

"on se ollut viuhinaa, nuolia ja kiviä satanut päälle, että kilpi ropisee ja kypärä kolisee"

"no kato kun ruottalaiset mäskäsi tuon ison armeijan niin ei ollut keisarilla millä pistää vantaalaiset kuriin, tai ne kattilan hunnut."

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:07

"no kun en mä ole koskaan rippikoulussakaan kuullut, että ruottalaiset niin olis tehnyt. mitä ne siellä kaukana"

"no en minäkään. kun ei niitä silloin ruottalasiks tai svenssoneiks vielä kutsuttu, ne oli näiden meidän naapurien esi-isiä"

"no onkos ruottalaiset itte siitä tietoisia, siis itsetietoisia"

"on ne, se on heille suuri kansallisylpeyren aihe, josta suomipojan on parempi olla hiljaa ainakin jääkiekkomatsin aikana"

"jos ei svenska talande bättre folk niin mitä sitten"

"ne oli gootteja, Gotlannin saarelta ja Götanmaalta"

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:11

"älä veikkonen, tarkoittaako gootit gotlandin saarelaisia ja jöötanmaan asukkeja?"

"tarkoittaa, vaikka sitä sanaa käytetään sitten vähän muuhunkin"

"no mites ne täältä kauniista Pohjolasta sinne etelä-eurooppaan, turkin rannoille adrianopolikseen asti?"

"visbyssä kertoo vanha gootinkielinen perinne, että porukkaa alkoi saarella olla niin paljon, että vedettiin arpaa ja joka kolmas sai ottaa tavaransa ja lähteä, maat jäi"

"raakaa peliä"

"joo, niin oli. toiset sanoo että pohjolan ilmasto meni sumuiseksi ja kylmäksi kooreksen ja esran ja nehemian aikoina ja ruottalaiset lähti lämpimiin maihin lomarannoille."

"siis 500-300 luvulla ekr. voiko noin hirveän vanhaa asiaa muka muistaa edes kansanperinne"

"jees, sanovat että gottlannin perinteet ovat tuhatvuotisia, heillä oli ensin ne ruunikirjoitukset ja sitten ihan omat aakkoset"

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:26

"no ne jokka lähti, mihin ne meni, sinnekkö turkin rajoille bulgariaan ja romaniaan"

"joo, oikein arvattu. vähän tais katketa yhteydet gotlantiin, kotimaan puhelut silloin kalliita kun piti hevosella viedä"

"mistä tuommoinen muka voidaan tietää"

"kielestä. nyt näes kävi niin että tämä Jeesuksesta kertova kirja käänettiin noihin aikoihin gootiksi"

"ai koko uustestamentti, kukas sen käänsi"

"wulfila, pikku susi just noihin aikoihin kun ruottalaiset mottas valenssin kuin suomipoika molotovin joukot Raatteen tiellä, elokuun 9. 378"

"on sulla wikimäisen tarkka muisti"

"joo, nää nokian uudet mallit, et huomannut..."

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:28

"no en, olet tainnut salaa harjoitella, luulevat että tierät jotain"

"harvat ovat hapset päässäni ja muistin niiden kanssa mennyt, mutta tukkimiehen isot peukalot löytävät kyllä kirjaimet kännykästä, joskus menee tosin pari nappia alas"

"multa ei käy peukalot enää noin, moottorisaha tärisytti sen verran"

"no siitä se tieretään, nuo immeiset jotka ikänsä tutkii eurooopan kieliä on kovin innoissaan, ikivanha ruotsin ja saksan ja tanskan ja norsken esi-isä, oikein neljän evankeliumin rikas kieli"

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:32

"no jos heistä on haaroja bulgariassa ja venäjällä ja espanjassa ja ties missä, miksi kutsut ruottalaisiksi"

"no, kun sana gootti tulee goet göta maa juuresta ja niin tuo ikivanha saaren nimi, gotlanti. nämä porukat ovat alkuisin täältä meittin naapurista. ihan oikeita ruottalaisia"

"no jo on svenssoneilla historiaa, että oikein valensin ja länsi-rooman sotavoiman tuhosivat ja päästivät kansainvaellukset tuhoamaan koko rooman"

"joo, ei mitään ihan turhia immeisiä, nuo gotlantilaiset"

"ehkä siellä oli sitten suomipoikakin mukana, saammeko vähän kunniaa niinkuin kustaa aadolfin hakkapeliitoista"

"ei saada, kato kun ruotsi nappas meidät vasta 1200 luvulla, täytyy kysyä arkeologeilta kuka täällä visigoottien ja ostragoottien aikaan asusti, oliko suomalaisia silloin"

Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 09:37

"on se aika vanha raamattu sitten, vanhempi kuin meidän mummon biblia"

"joo, siitä on säilynyt kappaleita, yksi on viissataa luvulta"

"missä se on"

"se on ruottissa, upppsalassa, mutta sen ihmeellinen tarina on toinen juttu"

"mikäs oli sen kaverin nimi joka valenssit kukisti"

"se oli Fritigern mutta oli sillä apuna Alatheus ja Safrax hevosineen"

"nuo nimethän on kuin Asterix ja obelix kirjoista, ei kuulosta oikein ruottilta"

"kattos tätä kännykän tekstiä, siinä on isämeitän gootiksi, on siinä vähän tuttuja sanoja"

"on mulla tuo ruotti ja saksa jäänyt vähän vähille, suomea ja savvoo ymmärrän"

MikkoL:
kerron tuon ainutlaatuisen goottilaisen Raamatun tarinaa Wulfila palstalla

Kirjoittanut: mama, 01.10.2007 07:33

No jopas jotain. Ei luuleis.

Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 07:08

jatkan asiatyylillä, sopii pienempään tilaan.

300-luvun lopulla kansat olivat liikkeellä pitkin Eurooppaa, vaelluksiin oli varmaan monta syytä.

levottomuutta aiheutti erityisesti hunnien saapuminen Volgan takaa 350- luvulla.

Hunnit koostuivat keski-Aasian aroilla asuvista monista eri paimentolaisryhmistä, joiden johtoon asettui turkkia puhuva yläluokka.

"Ruotsalaisille" ja muille kävi alussa kehnosti, sillä hurjalla voimalla, tekniikalla ja taktiikalla ratsastavat hunnit kukistivat 370 Kaspian meren alaanit ja Volgan ja Donin välillä itä-gootit. Armenia kukistui 395 ja Erzurum joutui heidän valtaansa.

(enpä rupea kertomaan mitä vallatussa pääkaupungissa sitten tapahtui)

Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 07:13

Visigoottien valtakunta Romanian seuduilla sortui hunnien hyökkäyksen alle 376.

Tonavan rannoilla hunnit alkoivat 300-luvun lopulla suunnata kohti Rooman imperiumin alueita ja sydänmaita.

Toinen kärki tästä hurjasta idän arotuulesta kääntyi etelään ja ahdisti Syyrian Edessaa ja Antiokiaa ja painoi etelään aina kohti Libanonin Tyyroa Bysantin armeijan kykenemättä heitä torjumaan.

Hunnit valloittivat, raiskasivat, ryöstivät ja tuhosivat, mutta heiltä puuttui voimakas poliittinen johto, jonka vasta 420-luvulta Oktar ja hänen seuraajansa Bleda ja Attila antoivat.

Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 07:23

Levottomuutta tosiaan. Maataviljelevät, kauppaa käyvät gootit Romanian ja Bulgarian seudulla sekä Kaspian meren seudun alaanit kohtasivat hurjasti hevosillaan nelistävät jousia ja keihäitä heiluttavat hunnit.

Kohtaaminen jäi pysyvästi mieleen - niille, jotka selvisivät hengissä siis.

Kansan kertomuksia on säilynyt lähes tuhatvuotisen suullisen perinteen mukana vanhoissa eepoksissaan.

Ruotsalaisemme kertovat siitä vanhalla norskilla, Wagnerin oopperoista tuttu Nibelungenlied vanhalla saksalla hunnien kohtaamisesta.

Hervarar saga on vanhin ja kuvaa ensimmäistä kohtaamista, traagista ratkaisutaistelua Tonavalla 370-luvulla.

Völsunga saga ja Nibelungenlied kertovat Attilan kohtaamisesta 430 luvulla. Perussävy näissäkin on traaginen.

Hyvin ymmärrettävästi. Kirkonmiehet kutsuivat Attilaa "Jumalan ruoskaksi"

Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 07:31

menen vähän asioiden edelle.

Vanhan norsen Völsunga saga käyttää Attilasta nimeä Atli ja saksalainen Nibelungenlied Etzel.

Ne kertovat kuinka Attilan johtamat hunnit lyövät frankkien kuninkaan Sigebert I (Sigurðr Siegfried) ja Burgundian kuninkaan Guntram (Gunnar Gunther) joukkoineen.

Attila ottaa sotasaaliikseen kuningatar Fredegundin (Gudrun Kriemhild).

Tyhmä teko. Fredegund oli näet surmatun kuningas Sigebertin vaimon ja surmatun kuningas Guntramin sisar.

Perusta siinä sitten perhe teltaasi tuollaisen jalosukuisen naisen kanssa.

Kuningatar Fredegund murhasi Attilan.

Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 07:40

Näemme näissäkin sagoissa naisen merkityksen historiassa, hurjasti ratsastavat hunnitkaan eivät voi heille mitään, kun sikseen tulee.

(Tosin Attilan kuolemasta 453 on useampia eri versioita ja hunnien historiantutkimus jatkuu vireänä.)

Attilan (403-453) ulkonäöstä on säilynyt kuvaus ja se auttaa meitä näkemään silmissämme jotain tuon aasialaisen porukan olemuksesta.

Goottilainen historiankirjoittaja Priscus 400-luvulta kertoo, että Attila oli lyhyenläntä, isopäinen ja leveärintainen auringon paahtama kaveri. Hänellä oli litteä nenä, pienet silmät ja kapea pujoparta, jossa jo harmaita haivenia.

MikkoL: wikikuvassa taiteilijan arvio
miltä tuo olisi voinut näyttää
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/4/46/Atli.jpg

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:11

Tulemme tässä Konstantinapolin kertomuksen kanssa erääseen maailmanhistorian ratkaisevaan taitekohtaan.

Uudessa testamentissa on painokkaasti ilmaus

"Kun aika on täytetty"

Jumalan toiminta historiassa on sidottu aikaan, määrähetkiin, eikä ole jotain tyhjässä ilmassa tapahtuvaa.

Tästä olisi paljon sanottavaa. Jo pelkästään Matteuksen ja Luukkaan sukuluettelot antavat tämän ajan tajun.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:11

Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo

Mutta sijte cuin Johannes oli otettu kijnni/ tuli Jesus Galileaan/ saarnaten Jumalan waldacunnan Evangeliumi/ ja sanoi:

Aica on täytetty/ ja Jumalan waldacunda on lähestynyt/ tehkät parannust/ ja uscocat Evangeliumi.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:13

Paavali kirjoittaa samoin hyvin voimakkaasti, että oli lain aikakausi, joka on nyt ohi ja vertaa sitä lapsen kasvuun ja oikeudelliseen asemaan Gal 4:1-7

Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja.

Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti.

Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia.

Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.

Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:16

Eivät Jumalan kellot ole lakanneet toimimasta ja ruvenneet seisomaan kuin korjattava Big Ben.

Ne käyvät maailmanhistorian aikaa, tuhatvuotisine jaksoineen, ne käyvät yksilön aikaa päivästä päivään. Jumalan kellot raksuttavat.

Kirkon historian tutkiminen ja opiskelu on sen tähden niin tärkeätä ja antoisaa, että saamme taaksepäin seuratessa nähdä, miten ihmeellisiä ja tarkkoja Jumalan ajat ovat.

Eteenpäin katsominen on hankalampaa!

Konstantinapolin kellot käyvät mahtavaa aikaa, tämä ei ole joku syrjäkylä vaan tällä planeetalla olevan näkymättömän taivasten valtakunnan eräs tärkeimmistä kaupungeista.

on niitä muitakin. Rooma ja Jerusalem esimerkiksi.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:20

Mutta tämän aikaa koskevan johdannon jälkeen palataan katsomaan, miten nuo Jumalan kellot ovat raksuttaneet vuosien, kuukausien, päivien ja tuntien tarkkuudella.

(sekuntia ei silloin vielä pystytty mittaamaan, se oli "silmänräpäys".)

Niin, gootit puuhastelivat Rooman suuren valtakunnan rajoilla. Jumala oli tuon mahtavan, raudanlujan valtion luonut hallitsemaan Välimeren ympäristöä, rakentamaan tieverkkoja evankeliumia varten, nostamaan ihmiskunnan tilaan, jossa se oli valmis ottamaan Hänet vastaan.

Keisari Augustuksen aikana oli pax Romana, pitkä rauhan kausi, ja silloin Hän tuli.

pienenä lapsena syntyi neitsyt Marian kohdusta Betlhemiin, ja vauveli pantiin seimeen, koska majatalossa ei ollut sijaa.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:24

Herramme oli päättänyt, että nyt tehdään hyvin iso siirto maailmanhistoriassa.

Hän oli valloittanut äiti Helenan sydämen kautta Rooman rautaisen, sotilaallisesti ylivoimaisen valtakunnan sielun rakkaudellaan.

Hänet oli Jerusalemissa kolmesataa vuotta aikaisemmin surmattu orjan ja kapinallisen häpeällisellä ja tuskallisella ristillä juutalaisten kansanjohtajien ja roomalaisten sotilaiden naureskellessa ihmisen kärsimystä ja heittäessä arpaa hänen vaatteistaan.

Kolmesataa vuotta myöhemmin Rooman keisari rakennutti Hänen tyhjälle haudalleen komeimmen keisari mausoleumin, jonka osasi.

Keisari Maximianuksen mausoleumin kaltaisen suorastaan valtavan rakennuksen, joka hallitsi Jerusalemin kaupunkikuvaa!

Ja nyt, keisari Konstantinus Suurelta kävi käsky, että koko maailma oli palvova tätä Jeesusta Herranaan ja Jumalanaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:27

Herra Jeesus katseli Jerusalemia ja sen piispoja. Hän katseli Alexandriaa ja sen piispoja.

Ennen kaikkea Hän katseli Roomaa, joka oli Hänen rakkaansa, Pietarin ja Paavalin, surmannut. Ja niin monen marttyyrin veren julmasti vuodattanut.

Hän näki siellä vahvat pakanuuden juuret, temppeleitä, patsaita, kansan vanhoja tapoja, jotka ulottuivat Italian etruskeihin asti.

Jeesus katsoi, että mikään näistä kaupungeista ei kelpaa Hänen tarkoituksiinsa.

Jumala on kaukaa viisas.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:30

Vuonna 330 Rooman keisari määräsi, että kristinuskoon valtiona kääntynyt suurvalta tarvitsee uuden pääkaupungin, ja se on oleva nimeltään uusi Rooma.

Niinkuin Jumala on sanonut tekevänsä uuden Jerusalemin.

No, olisihan tuossa ihmisten mielestä ollut jo aika radikaali ratkaisu. Tuhatvuotinen pääkaupunki vaihtaa paikkaa aivan valtakunnan toiselle reunalle.

Millainen riemu siitä syntyisikään, jos eduskunta ja presidentti Halonen sanoisivat, että Suomen pääkaupungiksi tulee Turun ja Helsingin sijasta nyt Joensuu.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:33

Mutta Herra oli päättänyt jotain vielä paljon radikaalimpaa.

Ei ainoastaan että uusi pääkaupunki tulee itärajalle, sinne tärkeän Bosporin salmen rannalle, vaan että vanha pyyhkäistään pois.

Koska kyseessä oli niin suunnaton ratkaisu, Herra valmisteli sitä huolellisesti.

Ensin siis sijoitettiin pääkaupunki toiseen paikkaan, ettei kaikki romahtaisi Rooman mukana.

Sitten Herra kutsui ihmisen, joka tulisi selittämään kristityille, mitä tapahtuu.

Augustinuksen de civitate Dei on eräs kirkon historian merkittävin kirja. Se selittää Rooman tuhon Jumalan näkökulmasta.

Ja varmaan Hän teki erinäisiä muita valmisteluja, joita jälkiviisas pikku mikko ei edes aavista eikä ymmärrä.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:41

siis Jumalan kelloja

313 Milanon edikti Kristinusko luvallinen Roomassa

326 Keisari monumentit Jerusalemiin Jeesuksen haudalle ja Roomaan apostoli Pietarin haudalle

330 Uusi Rooma perustetaan

354 Augustinus syntyy

386 Augustinus kuulee "tolle, lege" (ota ja lue) Milanossa äitinsä Monican luona puutarhassa. Hän otti ja luki ja Raamattu aukeni kohdasta Room 13:13-14

Raamattu tosiaan aukeni! Herra Jeesus itse puhutteli tuon sanan kautta Augustinusta, jolla oli iso tehtävä, selittää kristikunnalle, mitä Hän tekee Roomassa ja miksi.

ja yhtä ja toista muutakin... vaikkapa mitä on perisynti

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:47

Kun aika oli täyttynyt, valokeila kohdistuu ruotsalaisiimme, joilla oli kuin ratkaisevan liipasimen asema Jumalan suunnitelmissa.

Tapahtumilla oli erittäin syvällinen merkitys.

Mutta erään seurauksen sanon jo tässä ennakkoon.

Nähtyään mitä tapahtui Roomalle, keisari Theodosius II (401-450) päätti vuonna 414 rakennuttaa uudet muurit Konstantinapolin suojaksi.

Uskon, että Herra Jeesus antoi Theodosiukselle ja hänen arkkitehdeilleen tämän viisauden ja tahdon uhrata kaikki voimat tähän valtavaan tehtävään.

Missään muussa kaupungissa ei koskaan ole ollut sellaisia muureja!

Puhumme niistä jatkossa vielä paljon.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 07:56

älä kyllästy odottamaan, Adrianapolis 378 tulee kyllä, kunhan jaksat hetken vielä taistelun taustojen selvittelyä seurata.

Rooman imperiumin sotilaallinen selkäranka murtui Adrianapolissa. Tämä johti nopeasti sotajoukkojen Jumalan, Herran Sebaotin käsittämättömään tarkoitukseen - tuhatvuotisen Rooman kaupungin lähes täydelliseen perikatoon.

mutta katsotaan tarkemmin asiaa, miten Herra Jeesus goottien kanssa toimi.

(jos et ole lukenut Wulfilan palstaa niin vilkaise, ja tutustu hopearaamattuun. Meillä on todella suuri Herra.)

Kirjoittanut: viola, 05.10.2007 12:41

"Meillä on todella suuri Herra." MikkoL

Amen!

"Jeesus Kristus on noussut, halleluja,
kirkas päivä on valjennut.
Hautaan Kristus ei jäänyt, halleluja,
nyt siis laulakaa yhteen
ääneen näin:

Jeesus Kristus on Herra, halleluja,
portit tuonelan kaatoi Hän. Kauhut kuoleman voitti, halleluja,
ei voi meitäkään hauta peljättää.

Kaikkeen maailmaan huuda: halleluja!
Kerro uutinen kansoille.
Jeesus Kristus on noussut, halleluja,
nyt Hän hallitsee Isän rinnalla." Lasten virsi

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 13:22

Lasten suusta kuulemme totuuden.

on niin helppo liittyä kiitokseen, ja sitten heti unohtaa, että hyvänen aika, tuohan on totta sanasta sanaan.

Jeesus on Herra.

ihan oikeasti.

sen joutuvat tämänkin päivän itseään suurina pitävät ihmiset kerran tunnustamaan, polvillaan Hänen edessään.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 13:23

Room 14:9-12

Sillä sentähden on myös Christus cuollut ja ylösnosnut/ ja jällens eläwäxi tullut/ että hän olis cuolluitten ja eläwitten HERra.

MUtta mixi sinä weljiäs duomidzet? Eli sinä mixis weljes ylöncadzot? sillä me asetetan caicki Christuxen duomioistuimen eteen/ nijncuin kirjoitettu on:

Nijn totta cuin minä elän/ sano HERra/ minua pitä caicki polwet cumartaman/ ja caicki kielet pitä Jumalan tunnustaman.

Sentähden jocaidzen meistä pitä edestäns Jumalalle lugun tekemän.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 13:25

tämä on näiden nettikirjoitusten juoni, hienoa että Viola sitä kannustat.

toiset puhuvat Jumalan kunniasta luonnossa

tässä puhutaan ylösnousseen Herran Jeesuksen kunniasta ihmiskunnan historiassa.

Kirjoittanut: nasu, 05.10.2007 14:26

Liittyvätkö yleensä ihmisten mielissä kautta historian jonkinmoinen luonto-usko ja sellainen optimismi että ihmiskunta etenee aina parempaan ja parempaan (täällä ajassa) toisiinsa?

Rooman historia taitaa kyllä kuulua kristityn perussivistykseen. Olen siis lukenut noita selvityksiäsi MikkoL, sitäpaitsi ne ovat mielenkiintoista ja värikästä historiaa.
Täältäkin löytyy jotain:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MaailmEK.htm

"Augustinus avasi kokonaan uuden näkökulman maailmanhistorian käsittämiseen. Hän hylkäsi antiikissa yleisen optimismin, jonka varaan useat kirkkoisät ymmärrettävistä syistä uudessa, kristillisessä valtakunnassa rakensivat. Hänelle ei merkinnyt erityisen paljon historian jakaminen erilaisiin jaksoihin (esim. VT:n aika ja UT:n aika). Hän näki kaiken taustalla suuremman ja syvällisemmän jaon, taistelun pimeyden ja valkeuden henkivaltojen välillä" (Erkki Koskenniemi)

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 14:45

"Liittyvätkö yleensä ihmisten mielissä kautta historian jonkinmoinen luonto-usko ja sellainen optimismi että ihmiskunta etenee aina parempaan ja parempaan (täällä ajassa) toisiinsa?"

tarkka havainto

maailma katselee menoaan maailman antamassa valossa

ei löytyne Suomesta sellaista yliopiston kirkkohistorian laitosta, jossa joku assistentti tai professori rohkeasti sanoisi, että näin Jumala johdatti asioita (toivon olevani aivan väärässä)

sielläkin joudutaan katselemaan asioita historiatieteen näkökulmasta ja metodeista ja jättämään teologinen sivuun tai kokonaan pois.

näin myös kouluissa ja muualla.

sitä vastaan nostamme lipun, että jos katsomme historiaa Raamatun Jumalan huomioiden, se toimii.

Yllättäen aika erilliset tapahtumat nivoutuvat tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.

nasu avaat tässä todella tärkeän aiheen kristittynä elämisestä tänäpäivänä.

Kirjoittanut: MikkoL, 05.10.2007 15:10

tarkoitan nasu sitä, että viittaat aikamme suomalaisen repussaan kantamaan maailmankuvaan.

Sellaisten kristittyjenkin, jotka lokeroivat uskonnollista ja ajallista todellisuuttaan.

repussa on kuvaamallasi tavalla monenlaista suorastaan pakanallistakin ainesta. siitä usein puuttuu se todella painava ruislimppu, joka Jumalan Sanasta on kasvanut.

Kirjoittanut: nasu, 05.10.2007 17:42

Joo.

Kirjoittanut: nasu, 05.10.2007 18:03

Ei se Jumalan johdatuksen ja kaikkivaltiuden ainakaan äänekäs huomiointi oikein ole muotia sen tyyppisissä laitoksissa. Ilmeisesti monikin Jumalan kaikkivaltiuteen uskova oppinut tai proffa voi asian varovasti rivien välistä puheissaan ilmaista, kirjoituksissaan vielä varovaisemmin. Jo tämmöisestä vähästäkin joutuu heti julkiseen väittelyyn vastapuolen kanssa ja joskus filosofinen riita on piilossa muunlaisten valtataistelujen takana. Uskontotieteessä oli lukevinani rivien välistä tämmöisiä.

Augustinuksen kuvaama kaksi valtakuntaa on tosiasia, uskoakseni, ja niiden välistä taistelua käydään monessa paikassa, monessa erilaisessa yhteiskunnallisessa tehtävässä ja historiaan vaikuttavassa työssä enemmän tai vähemmän hiljaisesti.

Saammekohan joskus tietää kaikki pienet ihmeet, joilla historian laivan kursseja on suuresti muutettu, vai eikö ajattomuudessa asia enää kiinnosta? Aukeavatko joskus kaikki salaisuudet?

Kirjoittanut: nasu, 05.10.2007 18:04

No, jään nyt lukemaan jatkoa Oi Konstantinopoliin.

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 06:48

nasu: "Saammekohan joskus tietää kaikki pienet ihmeet, joilla historian laivan kursseja on suuresti muutettu, vai eikö ajattomuudessa asia enää kiinnosta? Aukeavatko joskus kaikki salaisuudet?"

tämä on ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään uskovalle kristitylle sinänsä myös perustava ja syvällinen kysymys.

tämän maailman ehdoilla elävä ilmoituksen hylkäävä ihminen ei tuollaista kysele, se ei merkitse hänelle mitään. kaikki tapahtuu tässä ja nyt tämän maailman ehdoilla eikä millään kuoleman jälkeisellä ole mitään todellisuutta eikä merkitystä. mihin puu kaatuu siihen se maatuu.

Paavalia lainaten, heidän näkökulmastaan maailman hylkäävät kristityt ovat kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 06:58

mutta entä ne, jotka kuolemansa jälkeen heräävät uuteen aamuun ja saavat nähdä Jeesuksen Kristuksen kasvoista kasvoihin.

Matt 25:34
Silloin sano Cuningas nijlle/ jotca hänen oikialla puolellans owat: Tulcat minun Isäni siunatut/ omistacat se waldacunda/ joca teille on walmistettu mailman algusta.

se waldacunda on valmistettu heille maailman alusta.

entisiä ei muistella, eivätkä ne enää mieleen tule, avioliittoon ei mennä, ollaan kuin enkelit hengellisessä kirkkauden ruumiissa, Jumala itse pyyhkii kyynelet heidän silmistään, ja Karitsan kirkas auringonvalo ympäröi.

mutta jollain tavalla tämä on kuitenkin todellisuutta, kytkettynä tähän todellisuuteen. niinkuin ylösnousemusruumis on kytketty tähän ajalliseen, mätänevään, tuhkaksi poltettuun tai veteen lionneeseen ruumiiseen Paavalin saaman ilmoituksen mukaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 07:02

nasun hurjan haasteeseen sanoisin siksi henkilökohtaisena näkemyksenäni, että kyllä kirkkaudessa tämä Jeesuksen omassa elämässämme johtama ihmeellinen tie pelastukseen läpi kaikkien elämänvaiheiden nähdään.

siitäkö kiitos nousee ihan käskemättä!

samaten koko Jeesuksen lunastaman taivasten valtakunnan kansan matka halki ajan kohti tuota luvattua on siellä tiedossa, vuosilukuineen ja ratkaisevine henkilöineen.

se vain nähdään uudella tavalla läpikotaisin kirkastuneena, pohjiaan myöten ymmärrettynä, Jumalan ääretön salaisuus ja viisaus lopultakin paljastettuna niille, jotka uskoivat ja pysyivät kestävinä loppuun asti.

uusi Jerusalem. on vanhakin Jerusalem

uusi Aatami. on vanhakin Aatami.

nämä yhteydet eivät häivy ikäänkuin tuleva todellisuus olisi täysin jotain muuta. sillä "Hänessä me elämme, olemme ja liikumme"

Kirjoittanut: nasu, 06.10.2007 10:21

Professuureista vielä. (Teologiahan katsoo uskontoja ikään kuin niiden ehdoista käsin ja uskontotiede ukontojen ulkopuolelta eri teorioista käsin ja kirkkohistoria historian teorioiden lainalaisuuksien mukaan vai mitä?) Tuli mieleen että eräs professori sanoi aika monen kuulijan kuullen, että sen vuoksi tunnustuksellista puhetta ja kirjoitusta on tosi vähän yliopistojen suojissa, sillä jos niitä olisi enemmän, moiset professuurit ja laitokset lakkautettaisiin samantien. Mutta hänen mukaansa nämä vastapuolen yritykset kokonaan vaimentaa eivät kyllä tule onnistumaan...Oli semmoinen rauhallinen tyyppi tämä sanoja, ei luonnostaan mitenkään uhoaja, mielestäni.

Kirjoittanut: nasu, 06.10.2007 10:31

Historiankin kuluessa, vaikkapa Rooman synnyn ja tuhon aikoihin, niiltä, jotka Jumala on asettanut näyttäville paikoille, on vaadittu varmasti paljon taitoa ja viisautta (jota Isä itse lapselleen lahjoittaa), että ovat aikansa voineet pitää virkansa, jossa vaikuttaneet niin kauan kuin Jumala on niin tahtonut. On ollut aika puhua ja aika olla vaiti. Ja lisäksi on ollut aika astua esiin ja esittää kantansa, toisinaan, ja menettää päänsä. Ei kaikkia tapauksia ole luettavissa, mutta sielläpä he ovat jo Isän kotona, perillä.

Toivottavasti raamattupiiripuolellekin ilmaantuu näin mielenkiintoista luettavaa ja yhtä kiinnostavaa kuin siellä tähänkin asti on ollut, nimittäin siellä voi lueskella ilman tunnuksiakin.

Kirjoittanut: nasu, 06.10.2007 10:49

Tuo toiveesi MikkoL eli usko tämän asian suhteen kuulostaa hyvältä: "...se vain nähdään uudella tavalla läpikotaisin kirkastuneena, pohjiaan myöten ymmärrettynä, Jumalan ääretön salaisuus ja viisaus lopultakin paljastettuna niille, jotka uskoivat ja pysyivät kestävinä loppuun asti."

Kirjoittanut: nasu, 06.10.2007 10:53

Niinhän se on. Ja se joka voittaa ja pääsee perille, ei ole korinttolaiskirjeen mukaan ns. liha ja veri. Ja kuitenkin pääsemme perille, usko voi niin paljon.

Historian kulkukin kuten raamatun sanakin osoittaa, ettei pidä tuudittautua odottamaan tältä elämältä pelkkää onnellisuutta maallisessa mielessä.

1 kirje korinttolaisille: "42 Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. 43 Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 44 Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis."

---"Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. 49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi."

No joskus sitten MikkoL nähdään nämä historian sankarit ja juhlitaan - niin uskomme - kaikki yhdessä. Raamatun mukaan se ei ole liikaa toivottu. Se ei ole liikaa ajateltu itsestämme kun kehumisen aiheenamme on Kristus. Kristus on elämä ja kuolema onkin voitto.

Kirjoittanut: nasu, 06.10.2007 10:54

orinttolaisille
"Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:

-- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
55 Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?"

Sitä voittoa voi silloin tällöin juhlia jo täällä kuten vaikka näillä kirjoituksilla ruukkunetissä kiitosten sanojen keralla. Voi jo arvella ja hämmästellä lopullisen voitonjuhlan ihmeellisyyttä.

Täällä kaikki yhdessäolo parhaimmillaankin on kuin maallinen Jerusalem, mutta on olemassa taivaallinen Jerusalem.

Esikoisilta opin aikanaan yhden oikeasti hyvän neuvon aika kummallisten ja varsin toimimattomien neuvojen joukossa: Katso voittajaan ja voittoon, Jeesukseen. Älä katso omaan syntiin (vasemmalle) äläkä toisen ihmisen syntiin (oikealle), vaan katso eteenpäin. Edessä on tie ja se on yhtä kuin Jeesus itse.

Taidanpa siirtyä nyt lukijoiden puolelle.

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 12:53

Tämä nasun kehittelemä teema "kristittyjen kaupunki" on erittäin syvällinen ja nasu Augustinusta jo tässä ennakoi vaikka emme ole vielä edes Rooman kaupunkia tuhonneet...

palataan teemaan de civitate Dei merkeissä toisella palstalla, kun sen aika on koittanut.

nyt takaisin tähän maanpäällä olevista kristittyjen kaupungista upeimpaan, Konstantinapoliin

vaikka oli se tosin Konstaninuksen ja Justinianuksen ajan Jerusalemikin marmoripytinkiä ja pylväskatua täynnä...

Kirjoittanut: Amadeus, 06.10.2007 12:59

MikkoL:"se vain nähdään uudella tavalla läpikotaisin kirkastuneena, pohjiaan myöten ymmärrettynä, Jumalan ääretön salaisuus ja viisaus lopultakin paljastettuna niille, jotka uskoivat ja pysyivät kestävinä loppuun asti.

uusi Jerusalem. on vanhakin Jerusalem

uusi Aatami. on vanhakin Aatami.

nämä yhteydet eivät häivy ikäänkuin tuleva todellisuus olisi täysin jotain muuta. sillä "Hänessä me elämme, olemme ja liikumme"


Kummasti lämmitti mieltäni!

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 13:15

Goottilaisen piispa Wulfilan (310-383) lähetystyön seurauksena monet gootit ottivat Kristuksen vastaan 300-luvulla. Wulfila antoi heille aakkoset, kirjakielen ja heidän omalle kielelleen käännetyn Raamatun.

Monet gootit olivat asettuneet silloiseen Daakiaan, suurinpiirtein nykyisen Romanian ja Moldavian alueelle Karpaattien vuoriston ja Tonavan välisille alueille.

Vuoden 350 jälkeen keski-aasiasta ratsastavien hunnien hurjat joukot ajoivat thervingit liikkeelle lähemmäksi Rooman turvallisia rajoja.

Tapahtumat alkoivat rullata. Paljon kohtalokkaammat kuin miltä ne aluksi näyttivät.

Vuonna 376 Kuningas Fritigern (k 380) pyysi keisari Valensilta (328-378) lupaa saada asettua asumaan väkineen Tonavan eteläpuolelle. Itätuuli puhalsi sen verran rankasti kotiseudulla.

No mitäs, Valens salli sen ja sanotaan että roomalaiset auttoivat heitä ylittämään Tonavan Durorstorum kaupungin luona (nykyään Bulgarian Silistra).

MikkoL:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/c/cb/SilistraPanorama1.jpg

arvelen, että tuossa maisemakuvassa olevia taloja ei ehkä ollut vielä Fritigernin aikaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 13:42

Mitäköhän Valenssin päässä liikkui, kun toimintansa goottien kanssa oli niin kovin ristiriitaista?

Olihan hän hiki kypärässä kymmenisen vuotta aikaisemmin hyökännyt threvingien kimppuun (367), mutta nämäpä vetäytyivät Karpaattien metsiin, eikä keisarimme löytänyt ketä vastaan tapella.

Ja nyt sitten oikein siltaa rakentamaan 376, että pääsisi Gotlannin murretta vääntävä Fritigern väkineen Tonavan luonnollisen rajan etäpuolelle.

No mikäs siinä. Olihan Roomalla monia rajakansoja, jotka elivät sovussa ja jopa auttoivat puolustamaan valtakuntaa.

Mutta kun vaeltavalle kansalle tuli pian nälkä.

Miksi ihmeessä Valens kieltäytyi antamasta heille viljaa Rooman varastoista, kun oli just hommannut heidät yli virran?

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 13:51

Valens ei myöskään pitänyt lupaustaan antaa heille maata. Ei ruokaa, ei maata, mutta muuten olette tervetulleita kyllä.

En ollenkaan käsitä tätä keisarin ristiriitaista käyttäytymistä. Ikään kuin hän olisi tahallaan hakenut verta nenästään.

Saikin sitä sitten. Omastaan siis, ja aiheutti samalla epäsuorasti koko läntisen Rooman tuhon.

Olis nyt antanut vähän kauraa ja ohraa ja muutaman tontin kaukaisilta rajoilta kristityille gooteille.

Mutta ei tiennyt Valens etsikkoaikaansa ja että kunniaton kuolema oli edessä. Kukaan ei edes tiedä missä hänen keisarillinen ruumiinsa mätäni.

Olisiko Herra sokaissut hänen silmänsä, jotta näin tapahtuisi ja menisi kristikunta aivan uusiksi?

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 14:09

IMPERATOR CAESAR FLAVIVS IVLIVS VALENS AVGVSTVS

Valens syntyi vuonna 328 nykyisen Kroatian kaupungissa Vinkovcissa, jota roomalaiset kutsuivat nimellä Cibalis (helppo muistaa suomeksi kipale sanasta... saksaksikin kiva nimi, vinko-vitsi ei kun Winkowitz).

Hänen veljensä, loistelias sotilaskeisari Valentinian I (321-375), oli myös syntynyt Cibalis kaupungissa.

Veljesten isä oli Gratian Vanhempi, Rooman imperiumin tribuuni ja korkea-arvoinen hallintohenkilö, joka oli hankkinut suuria maaomaisuuksia palvellessaan Afrikassa ja Englannissa (hän oli ensin comes africae ja sitten 340 lähtien comes britanniarum).

Hyvästä kodista siis, tämä Valens, ja veljesten lisäksi Rooman keisariksi nousi vielä isukin pojanpoikakin, Valentinianin ja Marina Severan poika Gratian (hänestä myöhemmin lisää).

Kirjoittanut: MikkoL, 06.10.2007 14:15

Isoveli oli kiva.

Kuuluisa, loistava sotilas, joka keisari Jovianin (332-364) tukehtumisen jälkeen 17.2. huudettiin keisariksi.

Veli tarvitsi apua ja asetti kokemattoman pikkuveljensä rinnalleen keisariksi. Valens matkasi näin jouluksi 364 Konstantinapoliin ja asettui Hebdomonin viihtyisään palatsiin (nykyään Istanbulin Bakırköyn kaupunginosa).

Hänen vastuunaan olivat itä-Balkan, Anatolia, Kreikka, Syyria, Egypti ja valtakunnan itäosat aina Persian rajoille.

Että olihan siinä 36 vuotiaalle keisarin uran alkajalle hommaa.