Wednesday, October 12, 2011

Kristus, Khalkedon ja Konstantinopoli

Otsikko: Kristus, Khalkedon ja Konstantinopoli
Viestejä yhteensä: 80
Keskustelu aloitettu: 03.11.2007 11:53
Viimeisin viesti: 16.11.2007 09:00

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 11:53
kolme kovaa Koota... yksi kovempi muita :-)

nämä polveilevat kirjoitukset lähtivät siitä, kuinka meidän Herramme Jeesus Kristus siirsi strategisen Bosporin salmen rannalle maailman suurimman kristillisen valtakunnan, sisältä käsin voittamansa Rooman imperiumin pääkaupungin.

Siellä tuo kaupunki oli uljaasti seisova helvetin portteja vastaan kuten tulemme näkemään.

Kuinka Hän antoi Rooman kaupungin joutua areiolaisten kristittyjen, visigoottien, vandaalien ja ostrogoottien käsiin, ja kuinka Hän herätti miehen selittämään koko maailmalle, mitä tapahtui ja miksi.

sitä katselemme de civitate dei palstoilla.

Mutta kaikki ei ollut hyvin Konstantinopolissa. Siellä puhkesi raju riita siitä, kuka tämä Kristus oikein on.

Tosi raju riita.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 11:58
en voi kuin ihmetellä tuota Raamatun rikkautta.

Kuinka Jumalan Sana katselee ihmiskuntaa yksilöinä syvemmälle hänen sielunsa pohjamutiin ja korkeammalle ihmisen jumalallisen hengen huippuvuoriin kuin yksikään muu kirja.

Mutta myös yhteisönä. Kaupunkeina, valtakuntina ja imperiumeina, jotka kansojen kuohuavasta merestä petojen lailla nousevat ja sinne taas hukkuvat. Ihmeellinen näky ihmiskunnan historiasta.

(kyllä lampaitaan hoitavat paimentolaiset, kamelikaravaanien kauppiaat, maanviljelijät ja kalastajatkin saavat Raamatussa huomionsa).

Jumalan kaupunki.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 12:02
Aivan siellä pyhän Raamatun loppusivulla, se kaupunki vain kirkastumistaan kirkastuu:

JA hän osotti minulle puhtan eläwän weden wirran/ selkiän nijncuin Chrystallin/ wuotawan Jumalan ja Caridzan istuimesta/ keskelle hänen catujans.

Ja molemmilla puolilla wirta seisoi elämän puu/ joca candoi caxitoistakymmeniset hedelmät/ ja andoi hedelmäns cunakin Cuucaunna/ ja sen puun lehdet kelpaisit pacanoitten terweydexi.

Ja ei kirousta pidä sillen ensingän oleman/ waan Jumalan ja Caridzan istuin pitä hänes oleman/ ja hänen palwelians pitä händä palweleman.

Ja näkemän hänen caswons/ ja hänen nimensä pitä heidän odzisans oleman.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 12:03
Ja ei enämbi yötä pidä oleman/ ei he myös tarwidze kyntilätä/ taicka Auringon walkeutta: Sillä HERra Jumala walaise heitä/ ja he hallidzewat ijancaickisest ijancaickiseen.

JA hän sanoi minulle: Nämät sanat owat wahwat ja totiset: Ja Jumala pyhäin Prophetain HERra/ on hänen Engelins lähettänyt/ osottaman palwelioillens/ mitkä pian tapahtuman pitä.

Ja cadzo/ minä tulen nopiast. Autuas on se/ joca kätke tämän Kirjan Prophetian sanat.

(Ilm 22:1-7)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 12:05
Niinkuin Jerusalemilla, on silläkin kaupungilla porttinsa, talonsa ja katunsa, mutta ei temppeliä.

Niin odottaa siis kaikkia Jumalan omia suuri maaltamuutto.

Kaupunkiin.

Ja hän wei minun Hengesä suurelle ja corkialle wuorelle/ ja osotti minulle sen suuren Caupungin/ pyhän Jerusalemin alasastuwan Taiwasta/ Jumalalda.

Jolla oli Jumalan kirckaus. Ja sen walkeus oli caickein callimman kiwen muotoinen/ nijncuin kircas Jaspis.

Ja hänellä oli suuri ja corkia muuri/ jolla oli caxitoistakymmendä porttia/ ja porteisa caxitoistakymmendä Engelitä/ ja nimet kirjoitetut/ jotca owat cahdentoistakymmenen Israelin lasten sucucundain nimet.

Idäsä colmet porttia/ pohjaisesa colme porttia/ eteläsä colme porttia/ lännesä colme porttia:

Ja sen Caupungin muurilla oli caxitoistakymmendä perustusta/ ja nijsä Caridzan cahdentoistakymmenen Apostolin nimet.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 12:06
Ja sen muurin rakennus oli Jaspixesta/ ja idze Caupungi puhtasta cullasta/ puhtan clasin caltainen.

Ja sen Caupungin muurin perustuxet/ olit caickinaisilla calleilla kiwillä caunistetut: ensimäinen perustus oli Jaspis/ toinen Saphirus/ colmas Calcedonius/

Neljäs Smaragdus/ wijdes Sardonix/ cuudes Sardius/ seidzemes Chrysolitus/ cahdexas Berillus/ yhdexäs Topazius/ kymmenes Chrysoprasus/ yxitoistakymmenes Hyacinthus/ toinentoistakymmenes Ametystus.

Ja ne caxitoistakymmendä porttia olit caxitoistakymmendä Pärlyä/ ja cukin portti oli yhdestä Pärlystä/ ja sen Caupungin catut olit aiwa cullasta/ nijncuin paistawaisesta clasista.

Ja en minä hänesä Templiä nähnyt/ sillä HERra Caickiwaldias Jumala on hänen Templins/ ja Caridza.
MikkoL:
Ilm 21:18-22
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 12:11
Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Ylämaan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie

Olen kuullut, on maailman vaivaa
Ilman kyyneltä, taistoa, kuolkaa
Kipu, sairaus, tuskaa ei huokaa
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimma
Halleluja, jo epäiluys haipui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 12:11
Oli puut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla jo voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan

Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 13:40
"Kuinka Jumalan Sana katselee ihmiskuntaa yksilöinä syvemmälle hänen sielunsa pohjamutiin ja korkeammalle ihmisen jumalallisen hengen huippuvuoriin kuin yksikään muu kirja.

Mutta myös yhteisönä"

Ihan tosi. Ihmeellistä se on.
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 13:41
1.
On riemu, kun saan tulla
sun, Herra, temppeliis,
sun porteistasi käydä
sisälle pyhyyksiis.

2.
Polvesta polveen täällä
soi ylistyksesi,
sieluihin vuotaa rauha
ja siunauksesi.

3.
Tuot julki tuomiosi,
tahtosi ilmoitat,
armolla, totuudella
synnistä puhdistat.

4.
Oi rauha Siionille,
kansalle Jumalan,
se uhraa kiitostansa,
sen kanssa vaellan.

5.
Jumalan seurakunta,
puolestas rukoilen
ja armon alttarille
käyn kanssa pyhien.
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 13:46
Kaikki psalmin 107 rivit ihmettelevät , MikkoL, meidän kanssamme Jumalan tekoja.

Psalmi alkaa syystäkin kiitoksella: "Kiittäkää Herraa".

4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin."
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 13:48

Samalla tavalla Jumala yhä ohjaa.

"8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä."

---"33. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34. hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36. Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37. Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39. Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40. niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41. hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43. Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja."
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 13:49
"Niin odottaa siis kaikkia Jumalan omia suuri maaltamuutto" :(:))
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 13:51
Ilm. 21:
23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä
Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat
vievät sinne kunniansa.
25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten
tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat
kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan."
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 19:11
kiitos nasu että jatkoit samasta teemasta ja rikastutit aihetta noin kauniisti.

takaisin tuohon maalliseen kaupunkiin, Konstantinopoliin.

Laitan tähän tarinan seuraamisen helpottamiseksi lyhyen listan itä-Rooman ensimmäisistä keisareista, joista jatkossa tulee puhetta.

Kristologinen keskustelu alkaa kaupungin perustajasta ja ulottuu Justinianukseen jälkeenkin, mutta siellä jotenkin tilanne on kiteytynyt ja edessä on pian sitten uuden uskonnon, arabien ja islamin kohtaaminen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 19:18
Bysantin keisarit luetellaan dynastoiden mukaan, joissa vanhin poika tai joku muu sukulainen nousee valtaistuimelle keisarin kuoleman jälkeen.

Tässä siis hallitusjaksot 306-602, kukin noin puolivuosisataa tai sata vuotta.

----------
Konstantinuksen dynastia 306-363

Välikausi 363-364

Valentinian-Theodosian dynastia 364-457

Leonidien dynastia 457-518

Justinianuksen dynastia 518-602
--------


hallitus jatkuu vielä kauan tuon jälkeen. Konstantinopolin viimeinen dynastia lakkaa kaupungin jouduttua turkkilaisten muslimien haltuun vuonna 1453 ja pian siitä tehtiin ottomaanien imperiumin pääkaupunki.
 
 Kirjoittanut: nasu, 03.11.2007 19:23
Mielenkiintoista. Onpa hieno yllätyslahja Taivaan Isältä, että täällä ruukkunetissä voi lueskella laadukasta eikä ollenkaan kuivaa tietoa historiasta ja siitä, miten Jumala on sanaansa kuljettanut ja tavallaan myös kätkenyt ja ilmoittanut merkillisten tapahtumien kautta. Kiitokset MikkoL vaan itsellesi ja ennen kaikkea Elämän Kirjan Kirjoittajalle.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 19:28
1.
Konstantinus I Suuri 306-337
Konstantius II 337-361
Julian Luopio 361-363

2.
Jovian 363-364

3.
Valentinian I 364-375 (Länsi)
Valens 364-378
Gratian 375–383 (Länsi)
Theodosius I 379–395
Arkadius 395–408
Theodosius II Suuri 408–450
Markian 450–457

4.
Leo I 457–474
Leo II 474
Zeno 474–475
Basiliskus 475–476 (laiton)
Zeno 476–491 (uudelleen)
Anastasius I 491–518

5.
Justin 518–527
Justinian Suuri 527–565
Justin II 565–578
Tiberius II Konstantin 574, 578–582
Maurise 582–602
MikkoL:
minulla vähän heittää nuo suomalaiset muodot, million Justinian milloin Justinianus... latinalainen muoto
Kirjoitus poistettu / MikkoL
:

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 19:38
Tuossa on noin kolmesataa vuotta ihmiskunnan historiaa, jonka aikana kristillinen kirkko kiteytti suuriin uskontunnustuksiin käsityksen siitä, kuka on Jumala ja kuka on Jeesus Kristus.

Näistä kaikki suuret kristilliset kirkot ovat samaa mieltä.

Sen sijaan Jeesuksen Kristuksen maailmanlaaja kirkko ei ole koskaan päässyt yksimielisyyteen siitä, kuka on Pyhä Henki.

Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus sanoo, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja jota yhtenä Isän ja Pojan kanssa kunnioitetaan.

Augustinus opetti, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Samoin eräät muut kirkon suuret opettajat.

Toledon konsiili lisäsi nikealais-konstantinopolilaiseen
vuonna 586 sanan filioque, "joka Isästä ja Pojasta lähtee".

ortodoksinen kirkko ei ole koskaan omaksunut tätä Pyhän Hengen suhteuttamista myös Poikaan ja lausuu nikealaisen ilman filioque lisäystä.

iso juttu? yes. paljon on ihmisen verta senkin tähden vuotanut.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.11.2007 19:47
Läntinen kirkko

Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan, joka on puhunut profeettain kautta.

Itäinen kirkko
Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä lähtee, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan, joka on puhunut profeettain kautta.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 11:20
en itse pysty osallistumaan noihin suurten uskontunnustusten sisältöä koskeviin kiistoihin, resulssit eivät riitä.

Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja on "Jeesuksen Henki", Hän ei jättänyt meitä yksin.

Mutta tässä juuri on pyhän Kolminaisuuden tutkimaton salaisuus, että on kolme ja kuitenkin on vain yksi.

"Jumala on Henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
(Joh. 4:24)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 11:39
Nikean kirkolliskokous vuonna 325 keisari Konstantinus I Suuren aikana on kristillisen kirkon ensimmäinen suuri kokoontuminen vainojen kauden jälkeen.

Tässä kokouksessa laskettiin kristillisen kirkon kivijalka maailman loppuun asti, oppi pyhästä Kolminaisuudesta.

Kaupungin nimi, Nikea, on turkkilaisessa muodossaan Iznik. Se sijaitsee melko lähellä Konstantinopolia.

Nikea tunnustaa, että Jeesus Kristus, Poika, on yhtäläinen Jumalan kanssa.

Areios opetti että Jeesus on Isästä syntynyt ja siis alempi kuin Isä.

Nikea tunnustaa, että Jeesus on samaa olemusta kuin Isä (kreikaksi homoousios).

toiset opettivat, että Jeesus on samankaltaista olemusta (homoiousios), mutta ei samaa. Jotkut käyttivät ilmausta samankaltainen (homoios) jättäen kokonaan pois sanan olemus (ousios)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 11:40
"Ja yhteen Herraan,
Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan poikaan
ja Isästä ennen kaikkia aikoja syntyneeseen.

Jumalaan Jumalasta,
valoon valosta,
tosi Jumalaan tosi Jumalasta.

Syntyneeseen, ei luotuun,
yhtä olemusta Isän kanssa,
jonka kautta kaikki on luotu."
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 11:45
Kahdesti syntynyt Jeesus?

Nikea "Isästä ennen kaikkia aikoja syntyneeseen"


Nikea "Joka meidän ihmisten vuoksi ja meidän pelastuksemme vuoksi laskeutui taivaista.

Ja on syntynyt lihaksi Pyhältä Hengeltä Neitsyt Mariasta:
ja on tullut ihmiseksi."

Onpa tässä valtava sanoma, sillä kun Jumala sanoi "tämä on minun rakas poikani" siinä on syvyyttä.

Uskon, että tämä ennen aikojen alkua Isästä syntynyt Poika on Isälle rakkaampi kuin kukaan meistä pystyy käsittämään.

Tämän yhden ainoan kuuliaisuus hamaan ristinkuolemaan asti riittää maailmankaikkeuden Luojalle koko ihmiskunnan sovitukseksi.

Ja joka tämän Pojan hylkää, koko maailmankaikkeudesta ei löydy hänelle syntien sovittajaa Isän Jumalan kanssa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 11:48
Joulun sanomaa, inkarnaation salaisuutta on mietiskelty, tutkittu ja palvottu koko kristikunnan historian ajan.

sille joka ei oikein saa näitä kahta syntymää sovitettua järjellään kokonaisuudeksi, Isästä syntynyt, Neitsyt Mariasta syntynyt, sanotaankin viisaasti, että mitä me tiedämme edes ihmislapsen syntymästä.

kuka on ihminen? mikä on se jumalallinen henki, joka on häneen puhallettu?

kuinka sitten ymmärtäisimme Jumalan Pojan salaisuuksia.

Kovasti sitä yritettiin ja Nikeassa, Konstantinopolissa ja Khalkedonissa miettimiset pantiin kirjoihin ja kansiin. Se mitä oli ymmärretty, lähinnä mikä opetus haluttiin kristillisestä kirkosta torjua.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 11:52
Uusi Rooma oli perustettu Bosporin salmelle, ja lähellä Nikeassa oli lausuttu kaikille ajoille uskontunnustus pyhästä Kolminaisuudesta.

Alusta asti ei ollut ollenkaan varmaa, että tämä nikealainen opetus jäisi kirkossa vallitsevaksi.

Erityisesti areiolaisuus, mutta myös muut kristilliset virtaukset olivat voimakkaita ja vaikutusvaltaisten arkkipiispojen ja keisareiden suosiossa.

Rooma menetti asemansa ja kamppailu kristinuskon sydämestä käytiin uudessa Roomassa, Konstantinopolissa 325-601 jKr.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 12:08
Kristinuskon syntysijoilla Välimeren maissa oli kolme suurta kirkon keskusta, Jerusalem, Antiokia Syyriassa ja Alexandria Egyptissä.

Näiden kolmen kaupungin patriarkat olivat erityisessä arvossa Rooman paavin ja Konstantinopolin patriarkan ohella.

Keisari Valens kaatui Adrianapolin taistelussa 378, kuten olen toisella palstalla kertonut. Rooman sotilaallinen selkäranka murtui siellä ja tappio avasi tien Roomaan gooteille.

Itä-Rooman keisariksi asetettiin Valensin jälkeen espanjalainen Theodosius I (347-395).

Ensi töikseen Theodosius I ryhtyi ajamaan Nikean kristillisyyden asiaa.

Kaksi päivää kaupunkiin saapumisensa jälkeen, 24.11. 380 keisari erotti areiolaisen Demofiluksen (k.386) ja asetti loisteliaan teologin, Gregorios Naziansilaisen hänen sijaansa arkkipiispaksi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 12:34
Anatoliassa vaikutti 300-luvulla kolme kirkolle ratkaisevan tärkeää opettajaa, joita kutsutaan kappadiolaisiksi isiksi.

Anatolian sisämaan nimi tulee persialaisesta sanasta Katpatuka, "kauniiden hevosten maa".

Nämä isät ovat "Jumalan kansan ilo ja valo" ortodoksisessa kirkossa.

Basileios Suuri (329-379)
Gregorios Naziansilainen (329-389) Gregorios Nyssalainen (335-394)

Näiden suurten Jumalan miesten takana on, kuinkas muuten, suuri Jumalan nainen, Makrina Nuorempi (321-379).

Makrina oli kihloissa, mutta kun hänen sulhasensa kuoli hän päätti lähteä nunnan askeettiseen elämään.

Hänen luostarinsa suojissa kasvoivat nuo koko kristillisen kirkon suuresti arvostamat opettajat, kappadokialaiset isät.

Gregorios Nyssalainen kirjoitti Makrinan elämänkerran, ja etenkin idässä häntä pidetään kristittyjen naisten eturivin hahmona.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 12:38
Kun ajattelen Basilius Vanhemman ja Emmelian tytärtä, mieleeni palaavat myös nettiruukun keskustelut asketismista ja luostareista.

Ratkaisevan tärkeä vaikutus siihen, miten tunnustamme uskoamme pyhään Kolminaisuuteen, on näillä yksinkertaista askeettista elämää Anatolian tasangoilla ja vuorilla eläneillä naisilla ja miehillä.

Pelkkä ajatuskin että he muka jotain omaa vanhurskauttaan siellä rakensivat tuntuu sairaalta. Valtavalla voimalla Pyhä Henki murtaa siellä Platonin ja Aristoteleen rautaista henkistä otetta länsimaiseen kristillisyyteen.

On sanottu, että näiden isien teologia on syvällisempää kuin Platonin filosofia. Se on paljon sanottu.

Luostarissa kasvatettiin myös myöhemmin keskiajan Saksassa suuri läntisen kirkon uudistaja.

Ei Jumalan Henki jää noiden muurien ulkopuolelle, eikä sen sisällä ole pelkkiä omanvanhurskauden rakentajia.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 12:50
Basileos Suuresta sanotaan, että hän oli "toiminnan mies", Gregorios Naziansilainen oli "saarnaaja" ja Gregorios Nyssalainen "mietiskelijä".

Sabellius opetti, että Jumala on yksi. Heprealaisessa Raamatussa ei puhuta missään kolmeudesta.

Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat tämän yhden Jumalan kolme eri aspektia tai modaalia, jotka näemme omasta näkökulmastamme, ei kolme eri persoonaa.

Näemme ihmisinä nämä yhden Jumalan kolmet eri kasvot, mutta todellisuudessa Jumala on yksi.

Basileios Suuri opetti sen sijaan, että Jumalan oma olemus on ilmoitettu meille kolmen yhteytenä, josta suomenkieleen on laadittu vaikeatajuinen sana "kolmiyhteys".
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 12:55
Tällaisen jumaluusopillisen tykin, Kappadokian hevosten aroilla kasvaneen Gregorios Naziansilaisen, keisari Theodosius I asetti Konstantinopolin patriarkaksi heti valtaan noustuaan 380.

Toukokuussa 381 keisari ja patriarkka kutsuivat koolle Konstantinopolin kirkolliskokouksen.

Siellä vahvistettiin Nikean uskontunnustus, ja sanottiin että Pyhä Henki "lähtee" Isästä ja Jeesus "on syntynyt" Isästä.

Tämä on siis kristillisen kirkon oikeaoppinen eli ortodoksinen perusta, Nikealais-Konstantinopolilainen uskontunnustus, 325 ja 381.

Molemmat olivat Konstantinopolissa olevan keisarin koolle kutsumia, mutta silti 381 kirkolliskokous päätti, että tuo kaupunki on toinen Rooman jälkeen.

Varmaankin tämän syynä oli Rooman arvostus sekä apostoli Pietarin että apostoli Paavalin marttyriuden kaupunkina.

Konstantinopolilla, uudella kaupungilla, ei ollut mitään siihen verrattavaa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 13:06
Kappadokialaisten isien opetus ja Konstantinopolin kirkolliskokous vahvistivat poliittisesti merkittävällä tavalla Nikean mukaista kristillisyyttä.

Areiolaisuus alkoi väistyä, se tosin kukoisti goottien valtakunnassa, ja kolminaisuusopin vastustajat jäivät paitsioon.

Theodosius I kävi 388 alkaen entistä voimakkaammin Rooman pakanuuden kimppuun ilmeisesti Milanon arkkipiispa Ambrosiuksen vaikutuksesta, jolla oli ollut myös keisari Gratianiin sellainen ote.

Vuonna 391 pakanalliset veriuhrit, jumalkuvien palvonta kiellettiin, ikuinen tuli Rooman Vestan temppelissä sammutettiin.

Alexandrian Serapeum ja siihen kuulunut kuuluisa kirjasto tuhottiin 392.

Olympialaiset kiellettiin vuonna 393 (ne käynnistettiin uudelleen 1859)
 
 Kirjoittanut: viola, 06.11.2007 13:18
"Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja on "Jeesuksen Henki", Hän ei jättänyt meitä yksin."MikkoL

Amen!

Jeesuksen Henki. Voisiko suurempaa lahjaa Isä lapsilleen lahjoittaa?
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 13:24
Theodosius I Suuren aikana kristillinen usko oli asetettu lujalle kivijalalle Konstantinopolissa ja vanha pakanuus alkoi olla suorastaan valtiollisten vainojen kohteena.

Kristillisen kirkon myötätuuli jatkui Theodosiuksen vanhimman pojan, keisari Arkadiuksen aikana (377-408).

400-luvun alussa puhkesi kiista juuri tuosta kysymyksestä, miten Jeesuksen kaksi syntymää, ennen aikojen alkua ja neitsyt Mariasta Betlehemissä?

Kuka tämä Kristus oikein on?

Seuraava keisari, Theodosius II (401-450) rakensi Konstaninopolin voittamattomat muurit ja suojasi näin tuon kristinuskon sydänpaikan tuhanneksi vuodeksi.

Hänen kuuluisa sisarensa, Pulcheria (399-453) oli vaikutusvaltainen henkilö hovissa.

Hän sai veljensä kutsumaan koolle Khalkedonin kirkolliskokouksen 451, jossa tunnustettiin uskoa Jeesukseen Kristukseen siten, että Hänessä jumalallinen ja inhimillinen on yhdessä muuttumatta, sekoittamatta, jakamatta ja eroamatta.

Näin myös ortodoksinen opetus Kristuksen kahdesta luonnosta oli upotettu syvälle paikoilleen kristillisen kirkon opilliseksi kivijalaksi.
 
 Kirjoittanut: Patu, 06.11.2007 15:16
"Luostarissa kasvatettiin myös myöhemmin keskiajan Saksassa suuri läntisen kirkon uudistaja." MikkoL

"Muuten olen sitä mieltä, että Karthago olisi hävitettävä" Cicero. Propagandassa toistolla on tärkeä sija.

Keskiajalla Saksassa oli mentävä luostariin, jos halusi perehtyä Raamattuun ja lukea teologiaa. Ei ollut vaihtoehtoja.

" LUOSTARILUPAUKSET
Koska luostarilupaukset ovat jyrkästi ristiriidassa ensimmäisen pääopin kohdan kanssa, on niistä tehtävä tyystin loppu. Juuri semmoisiahan tarkoittaa Kristuksen sana (Matt. 24:5) eksyttäjistä, jotka sanovat: "Minä ole Kristus", sillä se joka lupautuu luostarielämään, luulee viettävänsä parempaa elämää kuin tavallinen kristitty ja tahtoo teoillaan auttaa taivaaseen sekä itsensä että muitakin. Näin kielletään Kristus. Ja paavilaiset sen kuin kerskuvat pyhän Tuomaansa perässä, että luostarilupaus on kasteen veroinen.
Se on Jumalan pilkkaa." Martti Luther/Tunnustuskirjat Schmalkaldenin opinkohdat
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 06.11.2007 17:03
joo, ceterum censeo ;.)

avaan noista kappadokian isistä oman palstan niin voimme rauhassa tuuletella uskonpuhdistuksen ja kristillisen kirkon asioita!
 
 Kirjoittanut: Patu, 06.11.2007 18:36
Joo, ja puhujana Cato eikä Cicero ;=)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 14.11.2007 20:33
tämä Konstantinopolin tarina on sen verran laaja, että kirjoittelen noita erillisiä tutkielmia.

En tiedä antoiko tuo kappadokian askeettisten luostareita rakentavien isien katsaus Patulle mitään vastauksia.

Toivon, että näemme samalla tavoin Kristuksen kirkon monia erilaisia vaiheita.

Se mikä alkoi ihanteellisten askeettisten piispojen, myöhäisen antiikin maailman todellisten kansanjohtajien maailmasta, vääristyi pahan kerran renesanssiajan italialaisten paavien hallitsemassa mafian kaltaisessa järkyttävää harhaoppia opettavassa kirkossa ja Jeesuksen omia murhaavassa kirkossa, joka todellakin oli uskonpuhdistuksen tarpeessa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 14.11.2007 20:39
Jeesus käytti monia omiaan, Jan Husia, Wycliffiä, Savonarolaa, Jean Calvinia ja monia muita korjatakseen kirkkolaivansa ammottavia vuotokohtia

Monet heistä päätyivät roviolle, jonka paavi itse sytytti.

Mutta sinne Erfurtin augustinolaisluostariin Jeesus lähetti valitsemansa saksalaisen oppilaansa lakimiehen uran sijasta munkkina opiskelemaan kantapäiden kautta mitä on se "luostarihurskaus", jonka vääristymiä 1500-luvun Euroopassa jo yleisesti pilkattiin (Decamerone, Tales of Canterbury).

Sitä suurempana aukesi Martti Lutherille sitten evankeliumin ja lain ero, kun ihminen tosissaan etsii, mistä löytäisi armollisen Jumalan.

Tämän todellinen oivaltaminen vaati Ollin oppivuodet. Sitten luostarihurskaus näyttäytyikin aivan toisessa valossa.

Miksiköhän tämän itsestäänselvyyden hyväksyminen on nettiruukussa niin kiven takana. Asenteet ovat tiukassa!
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:13
Herra siirsi kristinuskoon kääntyneen Rooman pääkaupungin Italiasta kauas itään, strategisen Bosporin salmen rannalle.

Rooman kaupunki jäi muutaman sukupolven jälkeen ensin Alarikin ja sitten muiden goottien jalkoihin, mutta Attila, tuo hurja hunni, ei sinne tullut.

Olemme nähneet, miten Herra hoiteli jopa hurjaa Totilaa palvelijansa, Benediktus Nursialaisen profeetallisen toiminnan avulla.

Mutta uudessa pääkaupungissa uusi uskonto ei saanut olla rauhassa, tilassa josta joku on sanonut "taivaallinen nolotila", vaan riidat kristinuskon sisällöstä olivat rajuja.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:20
Kaupunki oli perustettu vuonna 330 Bysantti nimisen kaupungin paikalle Marmaran meren rannalle (tämän tärkeän sisämeren nimi tulee saaresta, jossa on paljon marmoria, kreikaksi marmara).

Makedonius I (k. 360) asetettiin pääkaupungin piispaksi vuonna 342, kaksitoista vuotta kaupungin perustamisen jälkeen.

Vuonna 325 läheisessä Nikean kaupungissa keisari Konstantinus Suuren (280-337) johdolla pidetty ensimmäinen suuri kirkolliskokous oli vielä tuoreessa muistissa.

Siellä keisari oli toivonut saavansa kirkon kaikkien piispojen sopivan uskon keskeisistä asioista ja luomaan kirkolle opillisesti yhtenäisen sisäisen selkärangan.

No such luck!

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:27
Kun Makedonius I asetettiin piispaksi pääkaupunkiin, keisarina oli Konstantinus Suuren toiseksi vanhin poika, Flavius Iulius Konstantius eli Konstantius II (317-361).

Pojasta polvi paranee?

No jaa.

Tämä uuteen uskoon kääntyneen Rooman imperiumin hallitsija aloitti uransa Kainin merkeissä murhaamalla omat serkkunsa.

Isoisän toisen vaimon pojat olisivat saattaneet kilpailla valtakunnan kruunusta. Vaikeat periytyvään keisariuteen liittyvät sodat olivat pitkään raunioittaneet Rooman valtakuntaa, ja isä Konstantinus Suurikin oli päässyt valtaan vain kovien taistelujen jälkeen.

Rauhoittaakseen tämän rintaman keisari Konstantius II antoi surmata kaikki Konstantius Khloruksen ja Theodoran pojat isän kuoltua 337.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:32
Keisari johti valtakuntaa, suurten kaupunkien piispoista oli nopeasti tulossa todellisia kansanjohtajia, joiden vaikutus ulottui syvälle ja laajalle, muuttaen yhteiskunnan sosiaalisia arvorakennelmia.

Konstantinapolin ensimmäinen piispa oli sadan vuoden kunnioitettavaan ikään yltänyt Alexander (237-337).

Hänen kuoltuaan vuonna 337 elämästä kyllänsä saaneena, Nikean uskontunnustuksen kannattajat valitsivat Konstantinopolin piispaksi Paavalin (k. 351).

Areioksen opetuksen kannattajat olisivat halunneet piispaksi kertomuksemme aiheen, Makedoniuksen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:38
Areiolaisten paha mieli nikealaisen piispan valinnasta tuli keisari Konstantius II tietoon tämän saavuttua pääkaupunkiin.

Keisari tarttui rautaisella otteella kirkon sisäiseen tilanteeseen (itä-Rooman tapaa asettaa maallinen ruhtinas kirkon päämieheksi kutsutaan kesaro-papismiksi).

Hän kutsui koolle areiolaisten piispojen synodin, jonka seurauksena piispa Paavali erotettiin vuonna 338 vain kaksi vuotta virkaan asettamisesta.

Makedoniuksen pettymys oli karvas, kun häntä ei asetettukaan korkeaan virkaan, vaan tehtävään valittiin Beirutista asti Eusebius Nikomedialainen.

Tämä areiolaisia kannattava Nikomedian (Beirutin) piispa oli saanut kunnian kastaa keisari Konstantinus Suuren tämän kuolinvuoteella 337.

Ilmeisesti ajatus tuohon aikaan oli, että kastetta lykättiin mahdollisimman myöhään, että varmasti kaikki synnit tulisi upotettua kasteveteen... juuri ennen kuolemaa.
Kirjoitus poistettu / MikkoL
:

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:42
Eusebius Nikomedialainen oli myös keisarin pojan, Konstantius II ystävä ja kuului itsekin etäisesti hallitsevaan Konstantinusten sukuun.

Makedonius ei voinut kuin nuolla haavojaan.

Tai mitä mahtoi tehdä?

Valtansa huipulle noussut areiolainen piispa Eusebius Nikomedialainen nimittäin kuoli yllättäen 342.

en osoita ketään syyttävällä sormella

totean vain, että areiolaisuuden puolesta koko valtakunnan hallintoon vaikuttavaa mahtavaa piispaa vietiin paareilla hautaan.
Hän ehti olla piispana noin kolme vuotta 338-341.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:45
Ja näin Kristuksen kirkon kunnialliset isät ja johtajat alkoivat varsinaisen tukkapöllyn keskenään, kuka on meistä suurin.

Nikaian uskontunnustuksen hyväksyneet olivat kristittyjä, jotka tunnustivat että Jeesus on Jumala Jumalasta, homoousios, samaa olemusta ja ihmiseksi syntynyt.

He kutsuivat Paavalin takaisin Konstantinopolin piispaksi ja asettivat keisarin karkoittaman kaverin virkaan Irenen kirkossa.

Hieman ironinen tuo Irene nimi, eireenee näet tietääkseni tarkoittaa "rauha"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:48
Areiolaiset taas torjuivat jyrkästi Nikaian opetuksen, että Jeesus olisi muka Jumalan kanssa samaa olemusta ja saman arvoinen.

Kuinka tämä on mahdollista, kun kyseessä on ihminen?

Kertoohan pyhä Raamattu, että Poika on syntynyt Isästä, joten hän on arvoltaan vähäisempi. Ei Jumala mahdu mitenkään äidin kohtuun.

Johan talonpojan järkikin sen sanoo.

Ja niin samalla, kun nikaialaiset yrittivät saada Paavalin piispaksi Irenen kirkossa, areiolaiset asettivat Makedonius I Konstantinopolin piispaksi pyhän Paavalin kirkossa.

Nyt näiden rinnakkaisten juhlien kanssa asiat alkoivat mennä todella huonosti uudessa kristillisen Rooman pääkaupungissa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 07:53
Kaikki serkkunsa tapattanut keisari Konstantius II oli arvostanut areiolaista Eusebius Nikomedialaista, isänsä kastepappia ja piispaa, ja halusi nyt Makedoniuksen Kristuksen kirkon piispaksi.

Jos ei hyvällä niin sitten pahalla.

Keisari lähetti sotilaat hoitelemaan hommaa kenraali Hermogeneksen, joka marssi joukkoineen heittämään nikaialaisen piispa Paavalin pihalle.

Jeesuksen täyteen Jumaluuteen uskovat Konstantinopolin kristityt eivät tästä tykänneet.

Mitä lienevät aseikseen poimineet, keppejä, kiviä, keihäitä, miekkoja.

Pian Hermogeneksen mukanaan tuomat soltut olivat verissä päin vainaita tai paossa, ja kenraali itse makasi kuolleena pääkaupungin kadulla Irenen kirkon lähellä.

Ja rakkaat oikeauskoiset kävivät häneen käsiksi, sitoivat köyden jalkaan ja vetelivät keisarin sotapäällikköä pitkin kaupungin katuja.

Että näin uudessa pääkaupungissa.

Arvaat jo, hyvä lukija, Konstantius II luonteen tuntien, että tästä ei hyvää seurannut...
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:15
miten nämä piispanvaalit nyt näin menivät?

eivätkö Jeesuksen omat muistaneet, kuinka heidän Herransa oli itse Getsemanessa pysäyttänyt heti alkuunsa aseellisen vastarinnan Hänen henkensä pelastamiseksi.

Kiivas Jeesuksen oma sivalsi miekalla viranomaisten lähettämän miehen päähän niin että korva irtosi.

Evankeliumit kertovat, miten Jeesus otti tuon korvan ja laittoi sen takaisin nuhdellen omiaan.

Tämä oli kokonaan unohtunut piispa Paavalin puolustajilta Konstantinopolissa, jotka eivät vain surmanneet keisarin lähettämän viranomaisen, vaan häpäisivät hänen ruumiinsa villissä juoksussa ympäri kaupunkia.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:18
Markus kertoo vain, että korva irtosi ja Jeesuksen sanat saivat Hänen ystävänsä pakenemaan yöhön:

"Miehet kävivät heti käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet. Silloin yksi paikalla olevista veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva.

Jeesus kääntyi miesjoukon puoleen ja sanoi: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä teidän nähtenne opettanut temppelissä, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen."

Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat.
Markus 14:46-48
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:20
Matteus myös jättää verisen korvan maahan:

Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva.

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa* enkeleitä ja enemmänkin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?"

Jeesus sanoi sitten miesjoukolle: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen."

Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.

Matteus 26:51-56
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:24
Luukas kertoo korvan parantamisesta:

Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?"

Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi.

Mutta Jeesus sanoi: "Ei! Antakaa tämän tapahtua." Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.

Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan:

"Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta."

He vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon.
Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä

Luukas 22:47-54
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:26
En laita tähän Johanneksen tekstiä. Jos sinua kiinnostaa, kuka aseeseen tarttui ja kuinka viranomaiselta irti lyödyn korvan tässä evankeliumissa käy, katso Johannes 18:10-12
MikkoL:
vinkki: lääkäri Luukas on tässä korvan kohdassa aika yksinäinen
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:46
Korkea-arvoisen sotilaan surmaaminen ja ruumiin häpäiseminen pääkaupungin kaduilla ei voinut jäädä tuohon.

Keisari lähti välittömästi Syyrian Antiokiasta takaisin Konstantinopoliin.

Ensimmäinen rangaistus koski kaikkia ja veti mielet mataliksi: kaupunkilaisille päivittäin annettu annos viljajauhoja pantiin puolta pienemmäksi.

Päivän patonki puoliksi.

Piispan virkaan yritetty Paavali säilyi hengissä, mutta ajettiin ulos uudesta pääkaupungista.

Hän päätyi lopulta vanhaan pääkaupunkiin, Roomaan, jossa niin ikään virastaan areiolaisten tieltä Alexandriasta karkoitettu Athanasius tuohon aikaan myös oleili paavi Julius I (337-352) suojissa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 12:54
On mielestäni suurenmoista, kuinka meidän Herramme on pitänyt huolen siitä, että nämä Hänen kirkkonsa tärkeät vaiheet on saatu muistiin jälkipolville.

Emme tiedä paljon mitään henkilöstä nimeltä Sokrates Konstantinopolilainen, joka kirjoitti kirkon historian Konstantinus Suuren valtaan noususta vuoteen 439.

Erittäin tärkeä ja hyvin kirjoitettu historiikki jatkaa Eusebius Kesarelaisen suurtyötä. Sokrateen Historia lienee valmistunut keisari Theodosius IIn aikaan 450.

Tutkijat arvelevat, että Sokrates olisi syntynyt pääkaupungissa 380. Hänen kuolinvuottaan ei tiedetä.

Kirkkohistoria on kokonaan luettavissa englannin kielellä verkossa. Näin lähelle se nykytekniikalla sinua ja minua tulee, ei tarvitse kylmään lähteä johonkin kaukaiseen kirjastoon tätä hyvin mielenkiintoista teosta etsimään.

Sieltä on otettu tämä Makedonius I ja Paavalin välinen kamppailu ja kuvaus tapahtumista.

Sokrates sanoo, että hänen kirjansa keskittyy kristittyjen riitoihin koska "rauhan ajasta ei ole mitään kertomista..."

realisti siis, aikamme vauhdikkaan sanomalehtimiehen edeltäjä
MikkoL:
Sozomeneksen kuuluisa kirkkohistoria on samassa osoitteessa
http://www.ccel.org/ccel/schaff/npnf202.html
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 13:22
Keisari oli kiireesti ratsastanut pitkän matkan Syyrian Antiokiasta läpi Anatolian saapuen Konstantinopoliin. Monta hevosta on siinä kyllä uupunut.

Puolitettuaan kupunkilaisille lahjaksi annetun Alexandriasta tuodun egyptiläisen vehnän määrän ja ajettuaan Paavalin kaupungista, keisari Konstantius II otti piispa Makedoniuksen ankaraan puhutteluun.

Kuinka on mahdollista, että tämä oli antanut vihkiä itsensä piispaksi kysymättä keisarin tahtoa?

Miten oli päässyt syntymään tällainen tilanne, että vihastuneet kaupunkilaiset polttivat Hermogeneksen talon ja raahasivat hänen ruumistaan pitkin katuja?

Mutta nuhteisiin se jäi. Keisari leppyi ja antoi Makedoniuksen pysyä Konstantinopolin piispan virassa.

Eppäilen että hieman polvet tutisten mies keisarin puhuttelusta kuitenkin lähti, vei aikansa tuollaisesta huudosta rauhoittua.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 13:28
Makedonius I sai siis hiippansa 342 ja oli saavuttanut elämänsä suuren haaveen, keisarin ystävä, maailman mahtavimman valtakunnan korkea-arvoisimpiin luettu kirkonmies.

Mutta mies ei ollut oikein tehtävänsä arvoinen.

Piispa oli super-areiolainen ja käytti paljon aikaansa kirjoittaakseen tuhmia Jeesuksesta Kristuksesta.

Ei tämä mikään Jumala voinut olla, enkä viitsi tässä kaikkea ladella, mitä tuo keisarin virkaansa asettama piispa Jeesuksesta kirjoitti.

Hänen kannattajiaan alettiin kutsua "makedonialaisiksi". Ei mikään kunnianimi nikaialaisten parissa, jotka kaikin tavoin korostivat Jeesuksen asemaa pyhän Kolminaisuuden täysivaltaisena Persoonana.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 13:37
Murinaa kuului etenkin Roomasta, jossa sekä Athanasius että Paavali olivat maanpaossa.

Länsi-Rooman keisari Konstans (320-350) oli Konstantinus Suuren kolmas poika ja Makedoniuksen virkaan asettaneen keisarin nuorempi veli.

Pitkien pulinoiden jälkeen, kirjeiden, puheiden ja vihaisten väittelyjen uuvuttamana Konstantius II lopulta erotti Makedoniuksen piispan virasta ja kutsumaan Paavalin takaisin Roomasta vuonna 349.

Veli uhkasi häntä sodalla, jos tätä nikaialaista piispaa ei palauteta virkaansa. Makedonius sai kenkää.

Mutta kuinka ollakkaan, keisari Konstans murhattiin 350 Galliassa, johon hän oli paennut kenraali Magnentiuksen kapinaa.

Kun uutinen saavutti Konstatninopolin, piispa Paavali sai heti kenkää ja super-areiolainen Makedonius I palautettiin juhlallisesti virkaansa.

Kyllä piispantalossa ovi kävi!
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 13:45
Nyt taas valtaan päässyt piispa Makedonius I päästi tosissaan pirut irti, ja sekä novatialaisten että nikaialaisten kristittyjen murhat, vainot, karkoitukset ja jatkuva kärhämä täyttivät kaupungin ja maaseudun.

Areiolaiset olivat valtansa huipulla ja kolina kävi pitkin Jeesuksen Kristuksen nimeen otettua valtakuntaa.

Makedoniuksen loppu oli aika erikoinen. Hän päätti omin lupinsa siirtää keisari Konstantinus Suuren maalliset jäännökset turvaan ja hoitoon Akasius Marttyyrin kirkkoon, puhkesi melkoinen mellakka.

Nikaialaiset suuttuivat, kuinka piispa koskee oikeaa uskoa Jeesukseen edustaneen hallitsijan ruumiiseen, ja kirkon luona syttyneissä mellakoissa kuoli monia, verta vuosi ja edesmenneen keisarin maallinen maja meinasi lopullisesti hajota.

Konstans II sai tarpeekseen piispastaan, joka luvatta oli hänen isäänsä koskenut, ja tämä erotettiin 360.

piispa Makedonius I asettui asumaan Konstantinopolin kaukaiseen kaupungiosaan ja kuoli siellä hiljaisuudessa mahdollisesti jo samana vuonna 360.
MikkoL: po Konstantius II eikä Konstans II

Sokrates Konstantinopolilainen kertoo näistä tapahtumista yksityiskohtaisesti ja silminnäkijöiden tietoihin nojaten kirkkohistoriassaan.

halutessasi voit lukea mielenkiintoista teosta verkosta edellä antamassani osoitteessa, se on erinomaista ajankuvausta nikaialais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen syntyajoilta.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:24
Nuo piispa Makedoniuksen verisen hallinnon vuodet 351-360 voivat näyttää historian näkökulmasta hyvin lyhyeltä ajalta.

Mutta ajattele yhdeksää vuotta omassa elämässäsi. Ihmisen mittakaavassa se on sentään aika pitkä jakso.

Hänen kuolemansa jälkeen 360 makedonialaiset vaikuttivat voimakkaasti Konstantinopolissa. He olivat hyviä puhujia, elivät yksinkertaisesti ja hurskaasti ja heidän opetuksensa Jeesuksesta, ihmisestä, Isän Pojasta, meni kaupungin kansaan.

He menestyivät ja saivat keisari Julianus Luopion aikana oman kirkolliskokouksensa 361 Zelen kaupungissa Pontuksen maakunnassa Mustan meren eteläisellä rannalla. Siellä he ultra-areiolaisina sanoutuivat irti sekä nikaialaisista että tavallisista areiolaisista.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:37
voimme katsoa tilannetta 360 luvun alussa Jumalan kaupungin kannalta näin.

Herra oli päättänyt siirtää kristinuskoon kääntyneen valtavan Rooman valtakunnan pääkaupungin Bosporin salmen rannalle.

Hän käytti tähän tehtävään keisari Konstantinus Suurta ja tämän hurskasta äitiä, Helenaa.

Jeesus oli antanut Konstantinukselle ratkaisevan sotilaallisen voiton Maxentiuksen pakanallisista joukoista Milanon sillalla 312.

Kerrotaan, että ennen taistelua keisari näki rakastamassaan auringossa näyn - Sol invictus oli Konstantinuksen lempijumala, jonka suureen juhlapäivään Roomassa hän määräsi Jeesuksen syntymäjuhlan vieton 25.12.

Keisarin auringossa näkemä merkki oli tuskin risti, hän kielsi tuon julman teloitusvälinene käytön.

Se oli labarum, kreikan Khi ja Rho kirjainten yhdistelmä Khristos sanasta.

Hänen pääasiassa frankeista koostuva armeijansa maalasi merkin kypärään ja kilpeen, Maxentiuksen tuohon aikaan vielä pakanallisia gootteja vastaan.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:41
εν τούτω νίκα

kreikaksi

Varhaiskristillinen Khi Rho symboli on laajalti käytössä edelleen myös Suomen luterilaisissa kirkoissa

Jeesus puhuu "Ihmisen Pojan merkistä" joka näkyy viimeisinä aikoina taivaalla.

Nykyään ajattelemme että se on jokin valtava loistava risti, mutta voipi olla, että maailmanlopun tuoksinassa majesteettinen Konstantinus Suuren näkemä labarum on korkealla synkällä taivaalla.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:45
Cadzo/ minä olen teille ennen sanonut:
Jos he sijs teille sanowat: cadzo/ hän on corwes/ nijn älkät mengö ulos: cadzo/ hän on Camaris/ älkät uscoco:

Sillä nijncuin pitkäisen tuli leimahta idästä ja näky haman länden/ nijn on myös ihmisen Pojan tulemus.
Mutta cusa raato on/ sijhen cotcatkin coconduwat.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:46
Mutta cohta nijden waiwa päiwäin jälken/ Auringo pimene/ eikä Cuu walista/ ja Tähdet putowat Taiwast/ ja Taiwan woimat wapisewat.

Ja silloin näky ihmisen Pojan mercki Taiwasa. Ja silloin caicki sucucunnat maasa parcuwat/ ja saawat nähdä ihmisen Pojan tulewan Taiwan pilwis/ suurella woimalla ja cunnialla

Ja hän lähettä Engelins suurella Basunan änellä/ ja he cocowat hänen walittuns neljäst tuulest/ yhdestä Taiwan ärestä nijn toiseen.

Matt 24:25-31
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:53
Oh wen da saints
go marching in
oh wen da saints
go marching in
oh loard
i want to be
in da number
oh wen da saints
go marching in
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 14:57
oh yeah, gracious Jesus!

mutta takaisin Konstantinopoliin...

siirto oli tehty, pakanallinen Rooma jätetty taakse.

Mutta asiat olivat tosi huonolla tolalla uudessa kristtyjen uljaassa kaupungissa.

henkeen ja vereen tapeltiin siellä siitä, kuka tämä Jeesus oikein on

piispaa meni ovesta sisään ja toisesta uloa muutaman vuoden välein.

ja leipävilja oli tiukassa.

Kaiken kukkuraksi kaikkivaltiaan keisarin istuimelle nousi mies, joka ei itse ollut kristitty ja joka halusi voimalla palauttaa pakanuuden Rooman valtakuntaan.

Julianus oli hänen nimensä.

huonolta näytti tosiaan valtakunnan tilanne vuonna 361.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 20:45
Kelataan vähän sukuluetteloa taaksepäin, tämä Konstantinusten ja Konstaniusten dynastia on aika hankala muistaa.

Dynastian perustaja on länsi-Rooman keisari Konstantius Khlorus (250-306).

Helena (250-330), hänen ensimmäinen vaimonsa - tai mahdollisesti rakastajattarensa - oli hurskas, yksinkertaisista oloista tullut nainen joka oli ilmeisesti ollut työssä majatalossa. Pariskunta sai yhden lapsen, Konstantinuksen, joka tuli mullistamaan koko maailman.

Valtaan noustuaan Konstantinus Suuri nosti valtavasti rakastamansa äitinsä korkeaan asemaan ja kristillinen kirkko pitää häntä pyhimyksenä, Kristuksen ristin löytäjänä.

Konstantinuksen isä erosi Helenasta ja otti vaimokseen korkea-arvoisen naisen, keisari Maximinianuksen (250-310) tytärpuolen Flavia Maximiana Theodoran.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 20:52
Dynastian perustaneella keisari Konstantius Khlorella ja Theodoralla oli kaikkiaan kuusi lasta:

1 Flavius Dalmatius (k 337)

2 Julius Konstantius (k 337), kertomuksemme keisari Julianuksen isä

3 Hannibalianus (kuoli ennen 337)

4 Anastasia

5 Flavia Julia Konstantina (293-330), keisari Liciniuksen puoliso

6 Eutropia (k 350)

Kaikki nämä kuusi olivat siis Konstantinus Suuren velipuolia ja sisarpuolia isän toisesta avioliitosta.

Konstantius oli itse isänsä ja Helena äidin ainoa lapsi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 20:59
Konstantinus Khloruksen ja hänen toisen vaimonsa, Theodoran, pojista toinen oli nimeltään Julius Konstantius.

(tämä on hankalampaa kuin jonkin amerikkalaisen TV sarjan henkilöiden selvittely)

Julius Konstantius otti vaimokseen Galla nimisen ylhäisen naisen.

He saivat kolme lasta:

1 Konstantius Gallus (326-354)

2 poika (murhattiin 337)

3 tytär, josta tuli keisari Konstantius II puoliso (piispa Makedoniuksen seikkailujen keisari)

Julius Konstantius, Konstantius Khloren ja Theodoran poika, otti sitten toisen vaimon nimeltä Basilina.

Pariskunta sai yhden lapsen, jonka elämä oli oleva hyvin lyhyt ja kohtalokas

Flavius Klaudius Julianus (331-363)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 21:01
Käviköhän tuosta nyt ilmi, mikä on keisari Julianus Luopion sukupuu?

minulle ei käynyt.

kerrataan siis

Hänen isänsä, Julius Konstantius, oli dynastian perustaneen Konstantius Khloren ja hänen toisen vaimonsa, Theodoran, saama poika.

Julianuksen isä olis siis Konstantinus Suuren velipuoli.

ugh... on tämä hankalaa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 21:07
Vaikka kristityt ovat antaneet Rooman viimeiselle pakanalliselle keisarille, Flavius Claudius Iulianukselle, kurjan lisänimen Julianus Luopio, ei hän suinkaan ollut mikään lurjus.

Päinvastoin. Saamme hänen lyöttämistään rahoista kuvan komeasta, parrakkaasta Rooman sotilaallista mahtia juhlivasta hallitsijasta.

Luopioksi häntä kutsutaan, koska hän luopui kristinuskosta ja alkoi palvoa Konstantinus Suuren lempijumalana kunnioittamaa Heliosta, aurinkoa.

Keisari arvosti myös naisjumaltar Kybeleä, joka UT mainitaan kreikkalaisella nimellä kansan pauhatessa koko päivän stadionilla "suuri on efesolaisten Artemis"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 21:44
Julianuksen edustamaa uskontoa kutsutaan theurgiaksi

Tällä pakanuuden muodolla on Julianuksen kirjoituksissa uusplatoninen tausta ja siihen sisältyy monenlaisia rituaaleja, rukouksia ja uhreja.

sanotaan että häneen oli tehnyt suuren vaikutuksen syyrialainen filosofi nimeltä Jamblikhus (245-325) Khalkiksen kaupungista. Häntä kutsutaan länsimaisen pakanuuden viimeiseksi suureksi edustajaksi.

Miehekäs, älykäs, rohkea ja voimakastahtoinen eivät ole ensimmäisiä sanoja, jotka tulevat mieleen kun kuulee nimen Julianus Luopio.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 21:49
No, ihminen arvioi tilannetta sen hetken mukaan.

Kristityt muistivat 360 luvulla vielä oikein hyvin marttyyrien ajan, monilla oli isoisiä ja äitejä, joilla oli niistä omakohtaisiakin kokemuksia.

Vuonna 361 valtaan noussut Konstantinuksen dynastian keisari Julianus halusi palauttaa pakanuuden Rooman valtion uskonnoksi ja pysäyttää kristinuskon leviämisen.

Miksi?

No, kovin inhimillisestä syystä. Konstantius II pakotti Julianuksen kristityksi. Hänestä tehtiin väkisin Jeesuksen opetuslapsi.

Ei siitä hyvää seuraa. Nuori Julianus alkoi intohimoisesti tutkia Kreikan mytologiaa ja pakanallista filosofiaa vastapainona vihaamalleen veljelleen ja tämän uskonnolle.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 21:54
Tämä keisari on erityisen mielenkiintoinen ja hänestä olisi paljon sanomista. Ehkä joskus.

Muistutan mieliin, että hän antoi vuonna 363 Jerusalemissa käydessään juutalaisille luvan rakentaa Rooman vastaisessa sodassa vuonna 70 tuhotun temppelin. Julianus oli matkalla Persiaan ja varmaan yhdisti näkemänsä surkeat rauniot niihin moniin temppeleihin, joita kiivaat kristityt olivat tuhonneet Konstantinus Suuren ajasta alkaen.

Rakennustyöt alkoivatkin.

Mutta ei ollut Jumalan aika sallia kansansa rakentaa temppelin uudelleen.

Sanotaan että ankara maanjäristys hajoitti rakennustelineet ja sytytti tarvikkeita tuleen. Hanke jäi siihen.

Kristityt kokivat, että Jumalan sormi pysäytti tämän hankkeen.
Niin se olikin. Ei ollut aika.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 21:58
Jerusalemin kautta Persiaan ison armeijan kanssa, Sassanidien Saphur II kimppuun.

Voittoisa Julian oli palaamassa kotiin maaliskuussa 363 ja oli ilman taisteluvarustusta, kun keihäs työnnettiin hänen sisäänsä, leikaten maksan kulmaa ja haavoittaen suolistoa.

Ouch.

Henkilääkäri teki kaikkensa sen ajan tiedon ja taidon mukaan, mutta ei voinut pelastaa keisaria, joka hitaasti ja tuskallisesti menehtyi sisäelimiinsä saamaansa vammaan.

Bysanttilainen historioitsija Ioannes Malalas (491-578) syyttää, että itse Basileios Suuri olisi antanut käskyn murhata keisarin.

Siinäpä salapoliisromaanin aihe!
MikkoL:
tämä Johannes Malaksen syytös on aika yllättävä. Kaveria ei pidetä oikein luotettavana varhaisemman bysantin historian kirjoittajana, mutta Justinianuksen ajalta hänellä on kyllä hyvät tiedot.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 15.11.2007 22:01
Pakanuuden palauttaminen Rooman valtakuntaan ja Kristus Kuninkaan syrjäyttäminen päättyivät keihään iskuun.

ei kylkeen vaan vatsaan.

Makedonialaisten riehunta alkoi myös tyyntyä, kun vastarintaa tuli joka suunnalta ja heitä tukenut areiolainen keisari Konstantius II oli kuollut.

Konstantinopolin 381 kirkolliskokous pisti heidän teologiansa matalaksi ja ääriliike hiipui ja lakkasi olemasta jo 400-luvun alussa.

Kultaisen Sarven kaupunkiin tuli hetkeksi hiljaisuus ja seurakunnalle rauha, mutta vain hetkeksi.
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 08:48
verkossa on kuultavissa keisari Julianus Luopion oma ääni, englanniksi tulkittuna.

Puhe Auringosta
Puhe jumalten Äidistä
Puhe Gallialaisia vastaan

jos haluat tutustua tuohon aikakauteen, suurten trinitaaristen uskontunnustusten aikaan 300-luvulla, noiden autenttisten puheiden lukeminen on suureksi avuksi.

kyse ei ole vain reunailmiöstä.

Aurinko, Helios, oli keisari Konstantinus Suuren lempijumala, sol invictus, ja tässä Julianus kertoo itse, mitä usko Aurinkoon merkitsee.

Kuten sanottu, vietämme Jeesuksen syntymäjuhlaa joulua Roomassa vietetyn voittamattoman Auringon juhlan aikaan 25.12.

(tätä Jehovan todistajat eivät väsy kertaamasta, koska se muka vetää mattoa kristinuskon alta. he eivät tietenkään vietä joulua ja katsovat siinä olevansa muita oikeammassa)

Tuo jumalten Äiti, Kybele, Efeson suuri Artemis.

Ei hänkään mihinkään ole kadonnut. Kristityt kastoivat hänet ja yhdistivät hänen hahmonsa Neitsyt Mariaan.
MikkoL:
vain Jumalan valtakunnan historian vakaville harrastajille:

voittamaton Aurinko
http://www.tertullian.org/fathers/julian_apostate_1_sun.htm

jumalten Äiti
http://www.tertullian.org/fathers/julian_apostate_2_mother.htm

Galilealaisia vastaan
http://www.tertullian.org/fathers/julian_apostate_galileans_1_text.htm

korjaan että tuo "Galilealaisia vastaan" on kirja eikä puhe
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 09:00
laitan tämän palstan loppuun vielä tietoa, miten keisarille kävi.

Julianus kuoli haavoihinsa 26.2. 363 keskellä Persiaa. Vanhan roomalaisen tavan armeija valitsi uuden keisarin.

Tämä oli kristitty keisarillisen vartioston sotilaan poika Jovian (332-364), joka ennätti olla vallassa vain kahdeksan kuukautta.

Tuona aikana hän kuitenkin käänsi valtion takaisin kristinuskoon ja kumosi Julianus Luopion pakanuutta koskevat uudet lait.

Hän oli Athanasiuksen ihailija ja asetti hänet takaisin Alexandrian piispaksi.

Mutta jostain syystä Herra otti tämän asiaansa toimeliaasta ajavan ihmisen pois ajallisesta elämästä hyvin pian: 17.2. 364 keisari löydettiin Nikean lähellä teltastaan aamulla kuolleena.

sienimyrkytys ja häkämyrkytys telttaa lämmittäneestä hiilloksesta, näitä epäillään.

No comments:

Post a Comment